|
|
Post by Koji on Oct 10, 2011 20:07:10 GMT 2
Nuori susikoira uros asteli hieman epäilevin askelin eteenpäin lumessa. Tiesihän tämä että olisi riskialtista tunkea kuononsa tänne, mutta olihan sitä pakko tätä aluetta tutkia. Tämä ei pitänyt kylmästä tunteesta, jonka ilma aiheutti karvattomaan kohtaan jalassaan. Tulivuoren purkauksella oli veronsa, häntäkin oli nyt puolta lyhyempi.
Morten piti ympäristöä silmällä. Ei sitä tiennyt kuka kävisi päälle. Huhujakin kiersi oudoista koiran kaltaisista hirviöistä ja nuorukainen ei haluaisi sellaiseen törmätä. Ties mitä sellainen tekisi tälle. Tummanpuhuva ravisti epäilykset päästään ja jatkoi matkaansa, vaikka voisi olla parempi kääntyä takaisin. Uteliaisuus sai kumminkin tällä kertaa voiton, vaikka tunnetusti uteliaisuus tappoi kissan.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Oct 10, 2011 20:50:36 GMT 2
Tumma hahmo laahusti eteenpäin sohjoisella maalla. Tuo oli erityisen huonolla päällä. Vain muutamia päiviä sitten oli sen koko saari hajonnut kahdeksi suureksi möhkäleeksi, ja kaiken lisäksi juuri tämä kyseinen alue oli päättänyt muuttua jäiseksi helvetiksi. Uros kirosi huonoa tuuriaan. Tietenkin oli pitänyt mennä valloittamaan juuri se alue saaresta, joka sai vanhat arvet vihlomaan parhaiten.
Kasimir katsahti ärtyneenä taivaalle. Ilta-aurinko oli juuri laskemassa, ja uros pystyi melkein vannomaan että sää ei tulisi tästä muuta kuin kylmenemään yön aikana. Tämä kurtisti hieman kulmiaan ajatukselle. Pitäisi näköjään löytää jokin lämpimämpi paikka nukkumiselle. Ei paljon huvittanut rieppua täällä muuten.
Pieni tuulenvire sai uroksen lihakset jännittymään. Se laski katseensa taivaalta ja vilkaisi ympärilleen niska jäykkänä. Joku oli lähettyvillä. Pian tuo huomasikin pienen hahmon kävelevän suoraan tätä kohti. Tuo paljasti hetkeksi hampaansa. Kehtasikin joku idiootti tulla häiritsemään. Uros kuitenkin kehitteli kasvoilleen neutraalin ilmeen ja lähti muukalaista vastaan.
"Minnekäs matka?" Kasimir kysäisi sävyttömästi ja virnisti, kun toinen oli kunnon näköetäisyyden päässä.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 10, 2011 20:59:53 GMT 2
Nuori uros jatkoi matkaansa tietämättä toisen olennon läsnäolosta. Tuuli ei hajua tämän kuonoon tuonut. Ja osaki myös Morten toivoi olevansa yksin. Tämän kaveriakaan ei ole vähään aikaan näkynyt missään. Minne lie kadonnut. Vasta kuullessaan puhetta Morten havahtui ja huomasi edessä päin paljon kookkaamman ilmestyksen, joka melkein huokui uhkaavuutta.
"Ei minnekään, kunhan vain käppäilen." Morten vastasi ääni aavistuksen väristen. Nyt ei pitäisi tuota körilästä suututtaa, tai saisi vielä pahasti kuonoon. Nuorukainen päätti pitää päänsä kylmänä, ettei joutuisi juosta pää viidentenä jalkana pakoon, vaikka nopeastihan tämä pinkoi. Koskaan ei voinut olla liian varovainen.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Oct 10, 2011 21:07:49 GMT 2
Kasimir virnisti mielessään kun kuuli värähtyksen toisen äänessä. "Näinkö on?" se kysäisi ilmeettömänä vastautta odottamatta ja lähti lähestymään toista pää kallistuneena. Lumi narahteli tuon tassujen alla uroksen painosta. Ollessaan aivan toisen edessä Kasimir pysähtyi ja tuijotti alas toiseen pitkin kuononvarttaan, heittäen varjon pienemmän uroksen päälle.
"Oletkos sinä sitten tietoinen siitä kenelle nämä maat kuuluvat?" se kysyi, äänensävy pysytellen yhä lähes neutraalina.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 10, 2011 21:16:36 GMT 2
Pieni pelon värinä oli alkanut hiipiä pienempään, mutta Morten pyrki olla näyttämättä sitä. Toinen innostuisi siitä vielä enemmän. Paras vain puhua itsensä irti tästä. Ei tässä kauhean pahasti voi käydä. Ensimmäiseen kysymykseen nuorukainen vain nyökkäsi vastaukseksi.
"Ei se kovinkaan selvää enää nykyään ole - kun tuo tulivuoren purkaus sekoitti asioista paljonkin." tämä vastasi mahdollisimman neutraaliin äänensävyyn. Mortenin mielessä kävi ajatus siitä, että pitäisikö todellakin tietää - kenelle nämä maat kuuluivat? Ei nuorukainen sitä keltäkään ole kuullut. Kysymyksestä päätellen tämä saisi kuulla vastauksen varsin pian.
Susikoira katsoi tiukasti itseään kookkaampaa, ettei tämä vain pääsisi yllättämään. Ryhtiäänkin Morten oli hieman parantanut, ettei ihan niin rääpäleeltä näyttäisi mitä oli oikeasti.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Oct 10, 2011 22:50:38 GMT 2
Kasimir virnisti pienesti. Toinen ei selvästikään vielä ollut kuullut puhdistajista yhtikäs mitään. Harmi sinänsä, sillä nyt toinen ei ehtisi edes tajuta millaisessa vaarassa se oli, jos uros päättäisi päästää tämän päiviltä. Susihukka silmäili toista hetken, kallistaen leikkisästi päätään. Pienestä koostaan päätellen toinen oli joko pentu tai koirasusi. Puhtaat sudet eivät usein kuitenkaan näyttäneet tuollaisilta.
"Kummallista," susi sanoi mukamas välinpitämättömästi. Antaisi toisen rentoutua hetkeksi. "Saankos kenties arvuutella pojusen nimeä? Et muuten näytä sudelta, olet niin pienikokoinen," uros sanoi ja melkein virnisti uudelleen.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 11, 2011 17:04:15 GMT 2
Siinä missä moni olisi ärsynyt pojuttelulle ja tuollaiselle virnistelylle - Morten pysyi tyynenä. Tämä ei antanut mokoman ärsyttää. Ei tässä tilanteessa pitäisi ruveta huutamaan pää punaisena, se pahentaisi tilannetta liikaa.
"Morten." susikoira vastasi terävästi ja jatkoi hetken tauon jälkeen: "Olen vain pienikokoinen - mitä itse sille mahtaa?" osoitti tämä lähinnä retorisena kysymyksenä. Nuorukaista kyllä ärsytti pienikokoisuutensa, ikäiset olivat paljon kookkaampia. Pienuudesta oli kyllä hyötyökin, jos piti ahtautua pienestä kolosta pakoon.
"Itse?" tämä tiedusteli vuorostaan.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Oct 11, 2011 18:15:57 GMT 2
Kasimir nauroi hetken matalasti, ja ääni joka tuli syvältä tuon rintakehästä sai tummanharmaan uroksen hartiat nousemaan ja laskemaan naurahduksen tahdissa. "Sinullahan on sisua rääpäle," se sanoi hieman huvittuneena, mutta sisäisesti kurtisti kulmiaan. Toinen oli ovelasti väistänyt Kasimirin varovaisesti esitetyn kysymyksen. Mikä luultavasti tarkoitti sitä, että toinen oli joko typerä tai erittäin viisas. Susi ei vielä osannut päättää, kumpi.
"Se ei itse asiassa kuulu sinulle..." Kasimir vastasi Mortenin kysymykseen ja silmäili tuota hieman epäilevällä ilmeellä, "... kun olet tainnut jättää käytöstapasi samaan paikkaan kuin loput hännästäsikin."
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 11, 2011 18:28:39 GMT 2
Morten kurtisti toista kulmaansa toisen ruvetessa nauramaan. Mikäs nyt noin huvitti? Oliko hän mennyt sanomaan jotain hauskaa vai hyppiko takana takapuoleen ammuttu hirvi?
"Hmh?" tämä ihmetteli. Sisua? No kyllähän sitä on, muttei susikoira nyt ymmärtänyt mitä toinen nyt noin meni sanomaan. Eipä kauaakaan Morten kerennyt asiaa paremmin pohtia, kun Kasimir meni uudelleen avaamaan kuononsa. Vaistonvaraisesti nuorukainen heilautti hännän tynkäänsä, kuin varmistaakseen, että se vielä on siellä. Susikoira pysyi hetken hiljaa, kuin niellen syljen mukana tulleet ivalliset vastaväitteet. Morten ei halunnut leikkiä hengellään. Järkevintä olisi kai yrittää uida tästä tilanteesta äkkiä pois.
"Mmh... Jos et kerran halua nimeäsi paljastaa - mitä minä olen pakottamaankaan." tämä vastasi tyynesti.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Oct 11, 2011 20:37:55 GMT 2
Kasimir tuhahti. Toinen vaikutti kovinkin välinpitämättömältä - ei ihme siis ihme, että tuo oli kävellyt suoraan vihollislauman alueelle. Tai, ei sitä ehkä vihollislaumaksi vielä voinut sanoa, hukka pohti mietteliäänä. Ei ennen kuin hän ehtisi kerätä joukkonsa kokoon ja aloittaa tuon rääpäleen kaltaisten sekasikiöiden eliminoimisen.
Uros tutkaili toista hetken aikaa hiljaisena. Niin. Ehkä hän kuitenkin voisi aloittaa ilman suurempia joukkoja takanaan. Toinen vaikutti sen verran ruipelolta ettei toisen listimisessä lienee kauan nokka tuhisisi.
"Päätin juuri," uros aloitti hitaasti, oranssit silmät kiiluen, "että kerron sinulle nimeni." Uros oli hetken hiljaa ja tutkaili toisen reaktiota. "Nimeni on Kasimir. Ja tulenkin olemaan viimeinen tuttavuus jonka sinä luot tällä saarella," se sanoi, otti askeleen taaksepäin ja paljasti hampaansa huvittuneeseen virneeseen.
"Juokse."
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 11, 2011 20:59:05 GMT 2
Morten katsoi epäilevänä. Tämä taatusti aikoi jotain, kun tuolla tavalla virnisteli. Ja hiljaisuus ei yhtään auttanut tilanteeseen. Itseasiassa vain pahensi sitä. Nuorukainen höristi korviaan toisen päättäessä esiintyä viimein. Susikoiraa alkoi jo hieman pelottaakin Kasimirin virnistelyt.
Toisen seuraava lause sai nuorukaisen niskakarvat pystyyn ja kylmät väreet kulkemaan kuonosta hännänpäähän. Ei kettu - kusessa oltaisi. Ei Morten kovinkaan kauaakaan paikallaan seissyt vaan oli nopeasti lähtenyt pinkomaan pakoon. Viimeinkin olisi oikeasti hyötyä siitä, että on päivät pitkät juossut ympäriinsä. Pitäisi vain toivoa, ettei tuo köriläs ole nopeampi. Muuten loppu voisi olla todellakin lähellä.
|
|
|
|
Post by Hiswa on Oct 11, 2011 22:11:12 GMT 2
Kasimir jännitti raajansa, heilautti häntäänsä leikkisästi ja huudahti pilkkallisesti: "Juokse juokse!" Sitten se loikkasi perään ja lähti saman tien juoksemaan toisen perään. Hyvin pian juostessaan suurikokoinen susi liukastui ja melkein kaatui, mutta ehti juuri ja juuri palauttaa tasapainonsa. Tuo jatkoi matkaa kiroten typerää lunta mielessään. Se oli hetkeksi ehtinyt unohtaa kirvelevät haavansa, mutta heti kun otti ensimmäiset juoksuaskeleensa, vihlonta tuli taas päälimmäiseksi uroksen mieleen.
|
|
