|
|
Post by Koji on Oct 16, 2011 14:45:10 GMT 2
Viimeinkin pääsen aloittamaan, olen onnistunut koko ajan sulkemaan näitä ikkunoita kun olen yrittänyt vastata
--------------------------------
Eräs Sereghin uros oli päättänyt mennä rentoutumaan näin aamusella vesiputouksen kupeelle. Tämä makasi pää etujalkojensa päällä silmät kiinni - näytti siltä kuin vaaleaturkki olisi syvässä unessa. Kyllä Zephyr nukkui, mutta päälakea koristavat neljä korvaa kuuntelivat ympäristöä. Kukaan ei pääsisi yllättämään - joten turvassa oltaisi.
Ne erikoiset maanpääliset asukkaatkaan tuskin tänne tulisivat ja omat laulamaiset onneksi eivät kimppuun käy. Saisi torkkua rauhassa huonosti nukutun yön jälkeen.
|
|
|
|
Post by Tika on Oct 17, 2011 20:18:23 GMT 2
//Noniin, saas nyt nähdä miten lähtee taas pitkän ajan jälkeen pelaaminen : D//
Nokkonen
Pienikokoinen koiraeläin tassutteli hiljalleen pitkin luolastoa, antaen veden äänen ohjata itseään. Vaikka kyllä uros muutenkin tiesi miten päästä määränpäähänsä, olihan sereghin syntynyt ja kasvanut näissä luolissa. Nokkonen hymyili hieman itsekseen, sillä oli hyvä päivä tänään. Kaikki tuntui iloiselta. Se jopa ajatteli, että saattaisi käydä tänään tutkimassa uutta ja outoa ulkopuolista maailmaa. Sitä ennen se halusi kuitenkin rentoutua ja vain nauttia olostaan, ja veden ääni olisi hyvin rentouttavaa. Pian tämä jo näkikin lammen ja putouksen, ja hidasti tahtiaan. Uros myös huomasi, ettei ollut yksin. Nokkonen tassutteli rauhassa vähän lähemmäs ja tutkaili toista. Ehkä siitä saisi juttuseuraa.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 18, 2011 17:01:32 GMT 2
Kuullessaan läheneviä askeleita Sereghin höristi korviaan - joku oli tulossa. Kirsuun tulleen hajun perusteella turvallinen laumalainen. Zephyr avasi silmänsä, nosti päänsä tassuiltaan ja kohotti katseensa Nokkoseen.
"Hyvää päivää." tämä tervehti ja nousi seisomaan. Zephyr tutki hetken katseellaan uutta tuttavuutta, jonka oli luultavasti joskus aiemminkin nähnyt. Tarkempaa tuttavutta ei kumminkaan oltu taidettu tehdä.
"Olen Zephyr Ilmanherra -" uros esittäytyi pienesti hymyillen ja jatkoi: " - entä itse?" Zephyr puhui tapansa mukaan kohteliaaseen sävyyn, olihan vieraille oltava kohtelias ja annettava hyvä ensivaikutus.
|
|
|
|
Post by Tika on Oct 18, 2011 19:34:30 GMT 2
Nokkonen mittaili toista hieman katseellaan, ja hymyili sitten avoimesti. Ainakaan toinen ei tuntunut mitenkään hirveästi häiriintyvän siitä, että herra ilmaantui paikalle aivan yllättäen rauhaa häiritsemään. Sereghin astahti vielä hieman lähemmäs. Toinen näkyi olevan myös sereghin, vaikka toki herra oli sen jo haistanutkin. Ja ei täällä varmaan mitenkään hirveän paljon 'ulkopuolisia' liikkuisikaan, oli tämä alue kuitenkin sen verran luolaston uumenissa.
"Päivää sinullekin", vastasi Nokkonen kohteliaasti.
"Nimeni on Nokkonen, vähän tylsempi nimi kuin sinun", virnisti herra iloisesti.
"Anteeksi kun tulin häiritsemään sinua, viihdyn vain aamuisin vesiputouksella torkkumassa", lisäsi Nokkonen vielä ja kallisti hieman päätään. Taisi toinen harrastaa samaa.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 20, 2011 17:19:04 GMT 2
Zephyr naurahti. Ei nyt Nokkonenkaan tylsä nimi ollut - omalla tavallaan erikoinen.
"Ei sinunkaan nimesi ole tylsä" tuo hymähti.
"Ei se minua haittaa laisinkaan - kyllä seurakin kelpaa. Enhän minä tätä paikkaa omista." sereghin hymyili. Kyllä seura aina kelpasi urokselle, tämä piti juttelemisesta ja muiden kuuntelemisesta. Ja olihan oltava kohtelias, ei toista voisi hätyyttää muualle, jos itse ei kapaisi seuraa.
"Itsekin viihdyn täällä - on rentouttavaa ja viihtyisää. Vaikka kosteudesta en paljoa välitä."
|
|
|
|
Post by Tika on Oct 22, 2011 14:13:14 GMT 2
Nokkonen nyökäytti päätään hieman toisen puheille ja hymyili.
"Hienoa. Minä viihdyn täällä lähinnä siksi, koska vesiputouksen ääni on niin ihanan rauhoittava", selitti uros hieman haaveksuvalla äänellä, ja sulki silmänsä hetkeksi keskittyäkseen vain kuuntelemiseen. Herra hymyili itsekseen ja istahti alas. Tuo heilautti hieman tynkäsiipeään, ja avasi taas silmänsä tarkkaillakseen toista.
"Näiden muutoksien keskellä tuntuu hyvältä rauhoittua välillä tutussa paikassa", totesi tämä mietteliäästi ja haukoitteli hieman.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 24, 2011 17:57:05 GMT 2
"Minäkin." Zephyr tokaisi ja katsoi kuunteluun keskittyvää Nokkosta. Sen itse ei tarvinnut niin keskittyä kuuntelemiseen, hyvä kuulo kun kerran oli. Se oli tosin hieman rasittavaakin - kun yritti käydä nukkumaan niin kuuli selvästi kaikki pienetkin kolahdukset.
Toinen puhui kyllä asiaa. Siitä ei ollut kauaakaan kun elämäntyyli oli kokenut rajun muutoksen tulivuoren purkautuessa. Uros ei ollut uskaltautunut ulos tutusta luolastosta. Kyllä se vielä joskus uskaltautuisi, kunhan ensin saisi tietää ulkomaailmasta enemmän ja osaisi kieltäkin paremmin.
"Totta... Tosin nyt on hankala rentoutua... Kun emme edes tiedä miten maanpäälliset meihin suhtautuu." Ilmanherra huokaisi. Toivottavasti ei kovinkaan vihamielisesti.
|
|
|
|
Post by Tika on Oct 26, 2011 9:44:00 GMT 2
Nokkonen kallisti päätään mietteliäästi. Sitä ei tosiaan tiennyt, miten nuo tuntemattomat suhtautuisivat näihin hieman erilaisiin olentoihin. Herraa kiinnosti jo kovasti seikkailut 'uudessa maailmassa'. Se halusi tutustua uusiin otuksiin ja nähdä myös erilaisia paikkoja, mitä tuolla ylhäällä oli varmasti paljon. Luolastot eivät tuntuneet enää yhtään riittäviltä, vaan Nokkonen kaipasi vähän seikkailua.
"Olet aivan oikeassa, ei sitä koskaan tiedä miten ne suhtautuvat... En tosin silti malta odottaa, että pääsisin käymään ulkomaailmassa!" sanoi uros innokkaasti ja virnisti. Tosin toinen ei vaikuttanut lainkaan niin innostuneelta asiasta kuin tämä itse. Eihän sitä kaikki tykänneet seikkailemisesta.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 26, 2011 14:55:58 GMT 2
Kyllä osa Zephyriä janosi lisää tietoa ulkomaailmasta. Muttei se halunnut lähteä vielä tutkiskelemaan, ennenkuin kuulisi joltakin - olisiko se turvallista vai ei. Jos olisi uros voisikin mennä - muussa tapauksessa ei. Sereghin ei halunnut tapattaa itseään.
"No jos menet, muista olla varovainen." Zephyr varoitteli oikeastaan itseselvästä asiasta. Tämä ei halunnut uuden tuttavuuden joutuvan heti vaikeuksiin tämän päästessä ylös täältä. Innoissaan Nokkonen ainakin tuntui olevan. Olkoon ei Zephyr sitä estäisi.
Vasta nyt eräs asia pulkahti uroksen mieleen. Nimi alkoikin kuulostaa tutulta ja vaaleaturkki alkoi muistelemaan asiaa tarkemmin.
"Tuota.... Etkö olekin yksi niistä parantajista?"
|
|
|
|
Post by Tika on Oct 30, 2011 19:03:09 GMT 2
Nokkonen hymyili lämpimästi toisen huolenpidolle. Kyllähän se itsestään huolen pitäisi, se oli selvä, mutta oli mukavaa kun joku halusi huolehtia.
"Tottakai", hymähti herra siis vastaukseksi toisen huolehdintaan ja virnisti. Nokkonen katseli toista eriparisilmillään, ja pystyi melkein näkemään kuinka oivallus heräsi tuon sisällä. Ahaaa, nytkö vasta tuo tajusi herran aseman? Nokkosen hymy leveni hieman, ja tämä osasi jo odottaa tuon kysymystä.
"Olenhan minä toki, palveluksessasi", naurahti herra ja nyökkäsi vielä varmemmaksi vakuudeksi.
//Aah anteeksi ei yhtään nyt ajatus kulje, niin vähä jumittaa tämä minun möllini iloisesti. Uuh.//
|
|
|
|
Post by Koji on Nov 3, 2011 17:55:53 GMT 2
Zephyr naurahti. Oli kunnia saada tutustua paremmin parantajaan. Hyvää työtä kun tekivät, vaikkei niin usein ole tappeluita täällä ole tullut. Ehkä pienien riitojen aiheuttamia... Nyt tosin parantajilla voi olla enemmänkin työtä, kun tuo maa repesi ja on yhteydet pintalaisiin.
Uros oli sanomassa jotain, mutta hiljeni heti ja höristi korviaan. Askelia, ääniä, hiljaisia kuiskauksia... Jotain oli tulossa tännepäin ja nenään heijaili aivan vieras haju. Epäilykset alkoivat herätä tämän mielessä. Tuo ei voisi olla oma laumalainen - ei varmasti ole.
"Jotain on tulossa tänne päin..." Zephyr kuiskasi hiljaa Nokkoselle.
-------------------------
Ettei peli menisi pelkäksi jutusteluksi 8CDD
|
|
