|
|
Post by tunturisopuli on Oct 16, 2011 16:54:43 GMT 2
Suuri Järvi toimii siis paikkana tässä pelissä ;-D.
Jadwiga Kaksihäntä
Narttu oli päässyt ulos maan alta vasta kaksi viikkoa sitten. Se oli innoissaan alkanut tutkia maan päällistä tarkemmin. Narttu oli nyt eksynyt Suurelle järvelle joka oli erittäin kaunis paikka. Jad oli iloinen siitä, että se oli saanut eläessään nähdä jotain tällaista. Edeltäjät tosin eivät. Narttu istahti tullen kuiskaillessa sen korvaan rantahiekalle. Heikka oli hienonhienoa ja ratii tassujen alla. Vaikka oli alkusyksy einartulla ollut yhtään kylmä. Kiitos sen erikoisuuden ja kyvyn lämpötilastaan. Sere katseli taivasta ja järven pintaa. Oli aikainen aamu ja lämpötilakaan olisi tuskin +2 suurempi. Jadwigalle tuli nopeasti suuri halu sukeltaa ja napata kala. Kalaahan Sereghit olivat tottuneet syömään maan alla. Maistuisikohan maan päällinen kala paremmalta? Jad syöksähti nopeasti kohti vettä ja ponkaisi pitkälle. Jad putosi syvempään veteen ja upposi hieman, mutta nousi nopeasti ylös niin, että ulottui pohjaan. Keskikokoinen kala ui aivan nartun vierestä. Kala ei varmaankaan erottanut häntä sinisen turkin ansiosta. Jad iski hampaansa kalaan. Se nosti päänsä ja sen leuoissa pyristeli hopeakylkinen kala. Narttu kuljetti sen rannalle ja iski kuoliaaksi rannalla olevaan kiveen.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 18, 2011 17:20:28 GMT 2
Morten asteli järveä kohti. Tämän niskassa olevaa uutta haavaa vihloi ilkeästi. Mokoma susi. Susikoira kirosi mielessään pienikokoisuuttaan. Isompana se voisi pärjätä susille, tai no, jos edes osaisi tapella. Uros ravisti päästään viime päivän tapahtumat. Enää se ei kyllä menisi seikkailemaan vieraille aluelle, vaan pysyisi tiukasti Liittoutuneiden alueella.
Täällä tuskin kukaan käy päälle. Tai ei ainakaan pitäisi. Tosin kuka sitä on kieltämään? Eihän ollut ketään pomoa enää. Nuorukainen pysähtyi haistaessaan oudon hajun. Se oli vieras, mutta siinä oli hävähdyn jotain tuttua. Morten mietti pitäisikö jatkaa matkaa juomaan, vai olisiko viisas ja lähtisi? 'Kerran sitä vain eletään... ' tämä tokaisi mielessään ja jatkoi matkaansa.
Pian tämä olikin järvellä ja huomasi jonkun loikkaavan veteen. 'Hetkonen? Kaksi häntää?' nuorukainen kummasteli. Sitten tämä muisti ne juorut ja tarinat siitä, mitä maaperän alla asusteli. Jotkut koirien kaltaiset olennot. Ei Morten aluksi pitänyt sitä totena, mutta nyt... Ei tuo selittyisi millään muullakaan. Nyt olisi oiva tilaisuus selvitää, että oliko he vaarallisia.
Morten luimisti aavistuksen korviaan toisen kavuttua järvestä. Mitä tässä nyt voisi sanoa? Ymmärtäisikö toinen edes tätä?
|
|
|
|
Post by tunturisopuli on Oct 18, 2011 18:57:53 GMT 2
//Sereghien erikoisen puheen pistän ¤ ¤ merkkien väliin jos Jad innostuu sitä sitten puhumaan ^^//
Kala räpisteli vielä koska se ei ollut ollut kuollut vielä. Jad päätti tökkäistä sitä tassullaan lujaa niin, että kidukset rasahtivat ja kala veltoistui hetkessä. Maan alla olevat kalat olivat tehneet samoin joten nämä olisivat varmaankin samanlaisia ja maistuisivat samalta. Jadwiga otti tukea toisella tassullaan kun toisella piti kiinni kalasta ja repäisi nahasta palasen syöden kalaa. Se maistui aika samalta, mutta oli ehkä hivenen raikkaampi. enties? Hupsu tyttönen ei ollut huomannut susikoiraa joka oli juuri hetki sitten saapunut paikalle. Kuitenkin hetken päästä sen kirsuun kulki haju jostain uudesta tuntemattomasta hajusta. Kummaa?? Tyttönen käänsi päätään pidellen yhä toisella tassullaan kalasta kiinni. Sen silmät laajenivat hieman ja jäivät tapittamaan susikoiraa. Narttu parka ei ollut koskaan ennen nähnyt pintalaista. Kuullut vain juttuja näistä. Jotkut olivat kuulemma hulluja tappajia..toiset taas mitä ystävällisimpiä. Mitähän mieltä toinen olisi hänestä? Jadin molemmat hännät olivat nousseet korkeammalle yllätyksestä ja nyt ne heiluivat tuulessa kuin kangas. Narttu tuijotti yhä toista sanomatta sanaakaan. Sen toinen korva nyki hieman taaksepäin, mutta osoittivat nopeasti molemmat samaan suuntaan, eteenpäin. "Hei." Tuo sanoi hiljaa, mutta uskoi toisen kuulevan. Jad odotti vastausta, mutta päätti samantien esittäytyä. "Olen Jadwiga..Jadwiga Kaksihäntä." Tuo sanoi hyvin ystävällisesti ja hymyili päätteeksi hieman. Toivottavasti toinenkin esittäytyisi.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 18, 2011 19:54:00 GMT 2
Morten oikeastaan yllättyi kovinkin siitä, että toinen puhui ihan ymmärrettävää kieltä. Tämä, kun oli olettanut ettei olisi ymmärtänyt... Tosin noita häntiä susikoira ei ymmärtänyt. Miten pystyi olemaan kaksi häntää? Eihän se voinut olla mahdollista? Itsellään oli vain yhden puolikas.
"..hei.." Morten tervehti varovaisesti ja jatkoi esittäytymällä: "Olen Morten." Susikoiraa kummastutti myös tuo Kaksihäntä-liite. Oli se kyllä ihan selvää mistä se tuli, mutta miksi tuollainen lisänimi? Tai mistä tämä tiesi miten siellä alapuolella toimittiin. Kenties se oli siellä tapana.
"Mmm.. Tuota... Oletko... Heitä?" Morten kummasteli. Tämän oli pakko saada vastaus mieltä kaiverruttavaan kysymykseen. Ei susikoira mitenkään pahalla tuota tarkoittanut - eihän maanpäälliset tiedä miksi nyt kutsua noita... noita. Ehkä toinen osaisi valaista häntä asiasta. Ei nyt kumminkaan kehtaa vielä kysyä.
|
|
|
|
Post by tunturisopuli on Oct 18, 2011 20:48:51 GMT 2
//Sano jos jokin ei nyt täsmänny mun kirjotuksessa :// Toinen vastasi mikä sai pienen hymyn tulemaan esiin tyttösen huulille. Toinen ei siis pitänytkään häntä sellaisena hirviönä. Jad oli saanut kuulla muilta laumalaisiltaan millä nimillä pintalaiset heitä kutsuivat. Nartun hännät heilahtivat ja tyttönen istuutui ja asetteli molemmat häntänsä samalta puolelta tassujensa suojaksi. Kalanraato oli nyt yksinään kalliolla nartun vieressä. Toinen vastasi myös esittäytymällä itse. Morten... nimi leijui tyttösen päässä hetken. Kiva nimi. Jadwigan korvat kuitenkin kääntyivät luimuun Mortenin kysyessä olikä narttu sellainen. Jad mietti hetken mitä vastaisi. "Olen Sereghi..olen asunut maan alla melkein koko ikäni..kunnes..pääsimme pois...oletko itse...tuota..Pintalainen? Ainakin sellaiselta näytät..et omista ylimääräisiä päitä tai siipiä." Tyttönen virkkoi ja käänsi hieman päätään söpösti. Punaiset silmät tapittivat yhä urosta tutkien uutta tuttavuutta iloisesti. Toinen ei näyttänyt hassummalta, mutta erilaiselta kuitenkin. Erilaisine väreineen eikä tuo omistanu mitään erikoista..kuten ylimääräisiä päitä tai korvia.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 20, 2011 17:35:08 GMT 2
Luimussa olleet korvat nousivat uteliaasti pystyyn susikoiran kuullessa sanan sereghin. Mitä toinen sillä tarkoitti? Jatko sai nuorukaisen vielä enemmän sekaisin. Pintalaisen tämä ymmärsi, mutta... mitä siipiä? Ylimääräisiä päitä? Morten kurtisti kulmiaan.
"Tuotaa... Mistä ihmeestä puhut?" tämä ihmetteli.
"Tai siis.. Sanoit olevasi joku se.. reghin? Ovatko kaltaisesi niitä? Ja entä nuo.. Ylimääräiset ruumiinosat?" Morten kysyi ihmeissään. Tämä oli ainutlaatuinen tilaisuus saada tietää lisää noista uusista olennoista, joista monikaan ei tainnut mitään tietää. Ja ainakaan Jadwiga ei vaikuttanut vaaralliselta yksilöltä. Kumminkin pitäisi olla varuillaan, koska ei voinut tietää olisiko tällä mitään ihme kykyjäkin. Tiedoista voisikin olla jotain hyötyä tulevaisuudessa. Muttei Morten aikoisi huonolla tavalla tietoja hyväkseen käyttää. Eihän Liittoutuneilla ollut edes johtajaa, ja ei tämä haluaisi käydä sotaa noiden Sereghien kanssa. Susikoira tiesi, että saisi varmasti nopeasti kuonoonsa tuolta uudelta tuttavaltakin. Ehkä alkaisi olla aika opettella taistelutaitoja, kun kerran ne kiihkoilijatkin nyt täällä riehuivat.
|
|
|
|
Post by tunturisopuli on Oct 20, 2011 17:49:08 GMT 2
Jadwigan korvat nousivat takaisin pystyyn kun uros kysyi ihmeissään mistä tyttönen puhui. Outoa? Jad oli oppinut paljon Poppamieheltä Pintalaisten puhumatyyliä ja osasi melkein hyvinkin puhua tätä kieltä, mutta joitakin sanoja tyttönen unohti välillä..joitakin se ei tiennyt. "Puhun laumastamme...Sereghit ovat ¤minun kaltaisiani¤ jotka asuvat maan alla. Pääsimme pois sen ¤tulivuorenpurkauksen¤ avulla ja pääsimme pintaan." Tyttönen selitti, mutta huokaisi. Se ei muistanut kaikkia sanoja tai ei osannut. Se yritti muistella Poppamiehen kertomuksia. Miten tulivuori sanottiinkaan? "Tulivuori..sen avulla." Jad yritti korjata niin, että toinen ymmärtäisi. Tyttönen ei osannut vääntää sanaa eri muotoon joten tästä voisi tulla hankalaa. "Ja siis..minä...olen erilainen kuin sinä..minun...minun.." Narttu lopetti ja jäi miettimään sitä sanaa. "Minunlasiani.." Narttu tyytyi sanaan ja jatkoi. "Minunlasiani ovat ne joilla on ylimääräisiä niitä osia joita sanoit..ne ovat tulleet meille vuosien saatosa. En kunnola tiedä mitäen. Mutta kaikilla Sereghineillä on jotain erityuista. Minulla on kaksi hänttää. Siksi nimeni on Jadwiga Kaksihäntä. Joilleki annetaa sellaiset nimet jos he ovat erilaisessa arvossa tai jotain. Olen parantaja..osaan parantaa haava." Narttu yritti puhua niin sujuvasti kuin osasi. "En ossaa puhua kieltäsi kovinkaan hyvi." Tuo sönkötti ja punastui hieman häpeästä kun ei osannut puhua oikein. Se tiesi miltä sanat kuulostivat, mutta ei osannut lausua niitä kunnolla. Parempi sekin kuin puhuisi Sereghien kieltä.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 20, 2011 18:04:34 GMT 2
Morten kuunteli tarkasti toisen puhetta kurtistaen aina kulmiaan ihmeellisten sanojen kohdalla, joita tämä ei ymmärtänyt laisinkaan. Olikohan se heidän omaa kieltään? Mm.. Olihan tuo tulivuori saanut repeämän aikaan joten, niin, pääsihän sieltä jotenkin ylös tänne. Ehkä myös sinnekin, muttei susikoira todellakaan sinne menisi. Tarpeeksi huonosti kävi jo Puhdistajien alueella olosta. Kylmät väreet nousivat tämän selkään pelkästä muistelusta.
Uros nyökkäili välillä. Kiintoisaa... Todella kiintoisaa. Toisella oli kaksi häntää, joten millaisia sitten oli erikoisemmat mutaatiot? Olisi mielenkiintoista nähdä.
"E-ei se mitään..." tämä tokaisi.
"Kyllä minä jotenkin ymmärrän... Ja sen ymmärtää ettet osaa, kun no... Me pintalaiset ja te olemme olleet aika kauan erossa niin. Ja kyllä sinä ihan hyvin siihen nähden puhut." Morten kehui. Olihan osa sanoista hieman huonosti äännetty, mutts kyllä niistä selvää sai.
'Hetkonen... ' Tämä tajusi.
"Miten sitten osaat kieltämme?" nuorukainen ihmetteli.
|
|
|
|
Post by tunturisopuli on Oct 20, 2011 18:26:12 GMT 2
Tyttönen otti Mortenin kehut hymyillen vastaan. Puna katosi nopeasti tuon poskilta. Morten kysyi kuitenkin miksi tyttönen osasi puhua heidän kieltään. "Poppamies..Sereghien..toinen..mikä se sana on? Ei johtaja vaan se toinen..meidän henkinen johtajamme." Jad uskoi toisen ymmärtävän toisen betaksi. Se ei tiennyt miten sana lausuttiin joten se käytti lukua sen sijasta. "Poppamies opettaa meille Pintalaisista..." Narttu virkkoi. se heilautti toista häntäänsä hieman, mutta laski sen takaisin toisen viereen. "Kerro Pintalaisita lisää´.." Jadwiga pyysi. "Olletko sinä korkes asemassa? Mitä muita kuin Seregh on täällä olemassa?" Narttu vielä tiedusteli. Olisi kiinnostavaa kuulla oliko saarella muita laumoja ja mitä ne tekivät. Jadia kiinnosti paljon MOrten, mutta myös muu maailma.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 20, 2011 19:28:09 GMT 2
"Mm... Ymmärrän..." tämä tokaisi. Poppamies kuulostaa erikoiselta tyypiltä... Mitähän tämän toimeen kuvaankin kuuluu, muutakuin tuo henkisen johtajan rooli.
"Toki." tämä sanoi ja jatkoi: "Korkeassa? Heh, en todellakaan. Ihan normi tallaaja vain."
"No siis. Täällä oli ennen kaksi laumaa - Menrat joihin kuuluin ja Kidot. Olimme riidassa keskenään ja näin. Mutta tulivuoren purkautuessa lauat yhdistyivät liittoutuneisiin, joissa ei arcoja ole laisinkaan. Ja osa vanhoista Menralaisista perusti jonkun ihme liikkeen... En tiedä siitä mitään." susikoira selitti. Toivottavasti toinen sai selvää tämän puheesta, Morten ei koko historiaa haluaisi selittää uudelleen.
"Mitä muita? En oikeastaan tiedä, paitsi nyt eläimiä. Ja joltain saarelle saapuneilta olen kuullut ihmisistä, mutta en oikeastaan tiedä mitä ne ovat."
|
|
|
|
Post by tunturisopuli on Oct 21, 2011 19:04:36 GMT 2
Onneksi Morten ymmärsi. Tyttönen hymyili leveämmin. Uros kertoi myös olevansa tavallisessa asemassa. Se oli tuttua Jadillekkin. Olla ensin tavallinen tallaaja ja sitten tästä tuli parantaja. Oli mukavaa olla suht tärkeässä asemassa laumassaan. Toinen selitti Menroista ja Kidoista joista narttu ei ymmärtänyt hölkäsenpöläystäkään. Vain sen, että ne olivat joskus ollet laumoja ja jotenkin yhdistyneet. Ihasama. Morten mainitsi sanan eläimet ja ihmiset. Tyttösen korvat nousivat pystyyn ja tuon silmät aukenivat hieman suuremmiksi. "Mitä ne emäimet ovat?" Tuo kysyi kummissaan. "Entä ne immiset?" Sanat kuulostivat oudoilta ja jotenkin..noh...eläin sana kuulosti tutulta. Narttu mietti hetken ja sen päähän sujahti uudenlainen kysymys. "Syötekö te jotai muut ku kala ja kasv?" Tuo kysyi, mutta tajusi unohtaneensa jotain. Se oli aivan unohtanut kalansa ja vettä tippuvan turkkinsa. Se nousi seisomaan ravistellen vedet turkistaan ja heilauttelemalla häntiään jotta ne kuivuisivat. Vesipisarat lensivät tuon turkista ja hännistä kuivalle rantakalliolle. "Onneksi minulla ei ole kymä..kiito kykyijni." Jadwiga sanoi ja asteli parin askeleen päässä maassa makaavaan kalan luo. Tyttönen kaappasi sen suuhunsa kääntäen sen ilmassa. Kala oli muuttunut hieman kylmemmäksi. Eihän lämpötilakaan ollut kuin +2. Jad pureskeli kalan ja lopulta nielaisi. "Haluako sinäki kalan?" Tuo kysyi ja valmistautui hyppäämään veteen jos toinen myöntyisi.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 26, 2011 13:35:53 GMT 2
Mortenista oli jotenkin hassua kertoa näin ilmiselvistä asioista jollekin, mutta olihan se ymmärrettävää. Toinen oli asunut kauan maan alla, joten onhan siellä erikoista. Olisi mukava päästä tutkimaan niitäkin luolia, mutta nuorukainen oli saanut tarpeeksi seikkailuista. Varmasti joku yrittäisi hänet siellä tappaa.
"No, eläimet... No vaikka tuo kala esimerkiksi." tämä selitti.
"Ihmisistä en tiedä, olen asunut tällä saarella koko ikäni." susikoira jatkoi. Tätä itseäänkin kiinnosti tietää ihmisistä enemmän, ehkä joku suostuisi joskus selittelemään tarkemmin.
"Syömme joskus kaloja kyllä, muttemme kasveja.. Syömme enemmän lihaa." liittoutunut kertoi. Nuo taisivat sitten kasvejakin syödä. Ei houkuttelisi Mortenia - mutta eihän maan alla ole samanlaista eläinkuntaa, kuin täällä niin ehkei muuta ollut syötävänä. Siinä tilanteessa sen ymmärsi. Kyllä susikoira itsekin söisi kasveja, jossei olisi muuta.
"Mh, ei kiitos - ei ole nälkä" Morten sanoi ja kävi istumaan. Nyt tämä pystyi hieman rentoutumaan, toisesta ei näyttänyt olevan vaaraa, joten voisi ihan hyvin istua.
|
|
