Post by Tucci on Oct 21, 2011 12:27:12 GMT 2
(Kuva ilman selkävammaa)
Nimi: Äni
Ikä: 2v - nuori
Laji/rotu: Koira / shetlanninlammaskoira
Sukupuoli: narttu
Lauma: Liittoutuneet
Ulkonäkö: Nuori shetlanninlammaskoira on pieni, hieman päälle 36cm korkea. Vietettyään aikaa villinä luonnossa sen korvat ovat alkaneet olla enemmän pystyt ja enää kärjet lerpattavat hieman eteenpäin. Väritykseltään se on blue merle; harmaata, vaaleaa lämpimänruskeaa, mustaa ja valkoista. Valkoista on viiru kulkemassa kirsusta koko pään ylitse, kaulus, etujalat, takajalkojen varpaat ja hännänkärki. Muut värit kulkevat kirjavammin.
Turkki on pitkää ja kärsinyt uudesta elämäntyylistä takkuuntumisen muodossa. Vatsanalus on jo melkoista takkukikkaraa eikä kauluksellakaan mene paljoa paremmin pohjavillojen tasolla. Äni onkin ottanut jo kaulatakkunsa hyötykäyttöön säilyttämällä rakasta narskuttelukeppiään (jonka vaihtaa tarpeen tullen) takkukauluriin tökkäämällä.
Silmät ovat melko vaaleat ja kirkkaat siniset, sekä suhteellisen lähellä toisiaan.
Saaren luonnonmullistusten aikana nartun onnistui polttaa selkänsä pahasti ja karva tuskin enää kasvaa takaisin mustuneelle arpikudosalueelle. Narttu on myös nyrjäyttänyt etujalkansa järistysten aikana, mutta se ei vaikuta ulkonäköön pysyvästi.
***
Luonne: Äni oli rantautuessaan Inu Shimalle vuoden ikäinen, hyvin pelokas ja kaikin puolin hermostunut pikkupiski. Villi luonto opetti kaupunkilaispiskiä jonkin verran, mutta koko ajan se pelkäsi jotain tuntematonta. Saaren luonnonmullistukset olivat kuin vastaus hermoheikon sheltin pakkomielteiseen tuhon odotteluun ja niiden jälkeen sheltin luonne vasta kajahtikin.
Äni ei enää juokse suoriltaan muukalaisia pakoon, susia ja Sereghinejä lukuunottamatta. Se haluaa jutella kaikille mahdollisille vastaantuleville koirille ja koirasusille - eikä vain niille, myös puut, kepit, kivet sun muut kelpaavat juttukavereiksi.
Yhäkin sheltti on hyvin hermostunut ja tärisee ja viuhtoo häntäänsä levottomasti, sen alitajunnassa jyllää narttuun pureutunut voimakas pelkotila, joka on tavallaan jäänyt nyt pysyvästi päälle. Äni pelkää ihan koko ajan, ja koska se ei pääse tunteestaan eroon, se yrittää piilottaa sen jatkuvalla tohinalla ja toisinaan uhkarohkeudellakin. Jollain tasolla koira uskoo ylittäneensä kuoleman rajan eikä enää pelkää itse kuolemista kuten ennen.
Sen vuoksi sheltti saattaa suoraa päätä tehdä huimapäisiäkin juttuja tai tahallaan ärsyttää juttukavereitaan - sehän on jo kokenut kuoleman ja kärsii koko ajan selkä- ja jalkavammastaan, mitä väliä enää on ottaa pieniä riskejä? Jos siten vaikka saisi sydäntäraastavan pelon pois sydämestä?
Narttu on ystävällinen kyllä, joidenkin mielestä kenties tunkeilevakin. Se ei aina edes tajua mitä on puhumassa, eikä todentotta jaksa miettiä mitä olisi milloinkin viisasta sanoa. Luonnonmullistusten jälkeen koira on myös alkanut syöttää melkoisia pajunköysiä, se sepittelee selkeästi valetta olevia juttuja ja voi mennä välillä totaalisen kajahtaneen kuuloiseksi jutuissaan. Näin käy yleensä pitkän valvomisen jälkeen kun sheltti alkaa olla jo ylikuormittunut kaikesta hermostuneesta mesoamisestaan.
Heräillessään narttu sen sijaan on saanut latailla akkujaan ja voi olla normaalin&täysjärkisen oloinen kaveri usean tuntia. Niinä hetkinä Äni yleensä kaipaa läheisyyttä ja rauhallista seuraa.
***
Menneisyys: Tuskin ihme, että puhdasrotuinen koira on kennelistä lähtöisin. Änin pentuajassa ei ollut mitään erityistä, se sai uuden kodin pienenä ja joutui eroon muista koirista kasvaen sitten ihmislauman osana. Pikkukoira oli silloin jo luonteensa mukainen pelkuri kaikkea mahdollista kohtaan. Paria kuukautta vajaan vuoden ikäisenä se joutui eroon perheestään hoidettavaksi vieraaseen paikkaan, jossa oli kissoja jos jonkin verran. Äni pelkäsi noita elukoita, jotka suorastaan ajoivat sheltin pois talosta monien naarmujen koristamana.
Sen jälkeen koira vain juoksi ja juoksi ilman mitään ideaa. Se oli elänyt ilman kontakteja lajitovereihinsa ja järkyttyikin suuresti nähtyään ensimmäisen koiran. Sen jälkeen elämä oli kaikenlaista uutta ja outoa ja toisten koirien pään mukaan menoa. Äni tuskin muistaa itsekään kenen neuvosta se oikein lähti merelle etsimään uljasta seikkailuelämää. Tuskin omasta neuvostaan ainakaan, uimareissu oli Änin kauhistuttavimpia elämänkokemuksia ja se uikin hullun lailla rantautuen lopulta erittäin uupuneena vieraaseen paikkaan.
Inu Shimalla se liittyi Kidoihin, koska ei kestänyt yksinolemisen turvattomuutta. Elämä rujossa maailmassa, jossa ei ollut valmisruokia tai katuvaloja oli Änistä kammottavaa ja sheltti sulkeutui hyvin paljon omiin maailmoihinsa. Se tapaili laumatovereitaan, mutta jännitti niidenkin seurassa - kaikki olivat niin suuria ja rujoja pikkuisen shetlanninlammaskoiran silmiin.
Saarella tapahtuvat luonnonmullistukset vastasivat Änin pelkoihin. Järistykset riepottelivat koiraa tulivuorenpurkauksen aiheuttamien metsäpalojen seassa, sen selkä paloi karrelle ja jalka nyrjähti. Henkisesti taisi kuitenkin jäädä paljon pahemmat vammat.
Kidon hajottua Änille tuntui luonnolliselta valinnalta hakeutua Liittoumaksi kutsuttuun ryhmään.
Kireä tunnelma - Jadwiga Kaksihäntä 22.10.-23.10.2011
Neutraali tuttava - Jadwiga oli ensimmäinen Änin kohtaama sereghin, joten kummastelevaa riitti. Jadwiga ei ollut ainakaan edestä katsottuna kovin poikkeavan näköinen joten Äni ehti luulla tuota joksikin koiraroduksi huhujen maan alla asuvien hirviöiden sijaan.
***
Galleria
Omat:
-
Muilta:
***
Pelaaja: Tucci, katsuska(ät)hotmail.com
Äni liittyi Inu Shimaan 11.1.-11
Siellä pelatut pelit;
"Järvestähän saa kalaa..ehkä?" - Kiro
Here comes the rain - Kraft
Jatko Verikansassa 21.10.-11 -->