Post by kiikku on Oct 24, 2011 10:33:12 GMT 2
© kiikku
Ääni -- tunnuskappale
Nimi -- Amaia Nelo
Kutsutaan -- Amaia
Ikä -- n. 18 vuotta ihmisten mittakaavassa
Sukupuoli -- Narttu
Laji -- Susi
Lauma -- Puhdistajat
Asema -- Laumalainen
© Mizu
Alkumetreillä Amaiasta saa kuvan, ettei tuota juurikaan kiinnosta muu maailma ja ympäröivä meno, vain oma nahkansa, jos sekään. Osittain tämä pitääkin totta - narttu viihtyy parhaiten omissa oloissaan ja välttääkin jossain määrin muiden seuraa, tietenkin tapauskohtaisesti. Harvasanaisena tunnettukin yksilö ei juuri turhia pukahtele ja aluksi saattaakin tuntua, että mitä enempi Amaiaan tutustuu, sitä hiljaisemmaksi se käy. Kyse ei ole siitä, etteikö susi kenties haluaisi tutustua tai olisi ujo, tai ilkeä, se on vain tottunut olemaan hiljaa, melkeinpä voisi sanoa että opetettu olemaan hiljaa. Ne kerrat kun sanainen arkku avataan, sanat ovat lyhyitä ja teräviä - joskin hennon kirkkaalla äänellä lausuttaja.
Amaia ei kuitenkaan ole sellainen etteikö se haluaisi ketään lähelleen, vaikka saattaakin siltä vaikuttaa. Toki sillä on tapana valita läheisimpänsä tarkkaan ja luottamuksen pitää olla ansaittua. Se ei myöskään näytä tunteitaan kuin tiukanpaikan tullen, harvasanaisuuden lisäksi neiti on myös harvaeleinen. Samalla se välttää konflikteja yli kaiken. Narttu pyrkii olemaan riitelemättä, etenkin tappelematta, pyrkii viimeiseen asti. Se ei vain pidä siitä, ja omistaakin kylmät hermot, jotka tosin loppuvat aikanaan. Taistelussa Amaiasta kuoriutuu sitten hurja peto, joka ei säästele tai armoa tunne, ja tätä monet ovat yllättyneet.
Luoja on suonut nartulle harvinaisen hyvät ja nopeat hoksottimet. Se useinkin tietää mitä pitää sanoa tai tehdä missäkin välissä, osaa jopa tulkita muita aavistuksen paremmin näiden eileiden, sanojen ja ilmeiden perusteella. Usein Amaia osaa tulkita jo puolesta lauseesta lopun, vaikka kyseessä olisikin hiukan tuntemattomampi olento. Narttu on jopa niinkin fiksu, että se piilottelee tätä ominaisuutta muilta, eikä tyhmän esittäminen ole kovinkaan vaikeaa.
Laumalleen ja sen aatteelle Amaia on hyvinkin lojaali. Vaikka siinä onkin ripaus ylimääräistä ylpeyttä ja kunnianhimoa, ylempiarvoisiaan se väistää aina ja voisi jopa sanoa, että joskus tottelee näitä kuin aivoton idiootti. Tämäkin kaikki johtuu kasvatuksesta - onko sitten syvemmällä jonkinlainen toinen susi, Amaia, kenties?
© kiikku
Amaia on siro, kauniiksikin kuvattava mustaturkkinen susihukka. Sen lajinomaisista piirteistä ei voikkaan erehtyä. Ruumis on solakka ja lihaksikas, milliäkään ylimääräistä rasvaa ei ole, mikä kieliikin hyvästä kunnosta. Suuret tassut auttavat maastossa kulkemista, myös lumessa eteneminen on tavallista vaivattomampaa. Amaia on nopea ja ketterä, mutta puolestaan kestävyys ei ole mitään mitään erityisen mainittavaa luokkaa. Vaikkakin se pystyy vetämään itsensä helposti äärirajoille, yleensä seuraukset ovat sen mukaiset. Säkäkorkeutta löytyy 75 cm ja painoa n. 40 kg - siro eläin siis kyseessä.
Amaian turkki on paksu ja pehmeä, minkä takia sillä on usein helteellä sietämättömän kuuma. Hieman poikkeuksellisempaan tapaan suden turkki nousee niskasta pystyyn, jokseenkin harjamaisena eikä tunnu lässähtävän edes kunnon sateella alas. Ruumis on säilynyt virheettömänä, yhtään arpea tai sitä muistuttavaa ei ole. Pari "värivirhettä" kyllä löytyy. Jokaisen tassun pää on valkea, samoten korvien päät. Nämä ovat luultavasti periytyneet sen kokovalkealta emältä.
Ehkä kaksi huomattavimpaa asiaa ovat kummankin silmän ympärillä olevat valkeat kuviot - sekä hailakan turkoosit silmät, jotka pistävät heti silmään kirkkaina.
Narttu myös hämää hyvin avaamalla suunsa, ääni on kuin jostain toisesta eläimestä, hento ja korkea.
Amaia syntyi Menraan, puhdasverisenä sutena, ainoaksi nartuksi neljäpäiseen pentueeseen. Vanhempansa, valkeaturkkinen Meyan ja mustaturkkinen Ther, jakoivat omilta vanhemmiltaan saatua kasvatusoppia - kuri ennen kaikkea, tottelevaisuudesta seurasi hyväksyntää, ehkä. Amaia kuului näihin, jotka eivät juurikaan saaneet hyväksyntää. Perheen tapoihin kuului vanhanaikainen ajattelutyyli, että nartut olivat suhteellisen hyödyttömiä. Amaia opetettiin olemaan hiljaa ja puuttumatta muiden asioihin, mikä heijastuu vielä hyvin näihin päiviin.
Narttu ei kuitenkaan ollut yksin, ei. Sen veljet rakastivat sitä alusta loppuun asti, tukivat vaikeina aikoina ja opettivat sille kaiken sen, mitä vanhemmat eivät opettaneet. Kun monet pentueet eroavat vanhemmaksi tullessaan, tämä nelikko piti yhtä, vanhempien halveksumisesta huolimatta.
Vaikka Amaia ei juurikaan vanhemmistaan pitänyt, se kunnioitti näiti aina ja otti omakseen näiden aatteet, jossakin määrin. Siksipä sekin pitää puhdasverisiä susia ainoina oikeina, niin karulta kuin se kuulostaakin. Edes vanhempiensa kuolema noin vuosi sitten ei saanut tätä ajatusta muuttumaan, joka oli myös iskostunut veljien päähän. Elämä oli hetken aikaa helppoa.
Mutta mikään onni ei ole ikuista. Tulivuoren purkaus erotti nelikon, eikä Amaialla ole mitään tietoa veljistään. Se suree hiljaa mielessään tätä, muttei anna tämän juurikaan vaikuttaa itseensä. Yksin se ei kuitenkaan taaskaan jäänyt, hetki purkauksen jälkeen narttu löysi "Puhdistajat", joista tunnisti omat ajatuksensa, liittyen tähän porukkaan. Veljiänsä edelleenkin odottaen.
Suhteet --
Kasimir (Puhdistajat) -- ?
Aloysius (Puhdistajat) -- ?
Pelit --
>> Darkness behind Us (Hidas, piiluola) -- Kasimir
Amaia on juuri saapuut metsästysreissultansa tyhjin käsin ja asettumassa lepäämään, kun kaksi nuorta laumalaista rupeavat rähinöimään ja Kasimir saapuu paikalle...
>> Wild Ones (Nopea, Havumetsä) -- Aloysius
??
Rakenne, © kiikku
Amaia jäällä, © Mizu
Tekstit ellei toisin mainita -- kiikku
Kuvat ellei toisin mainita -- kiikku
Musiikki -- Sirenia - The Path To Decay