Darkness behind Us -- Piiloluola -- Hiswaaa!

[kiikku]

Ilma oli muuttumassa ulkona kylmän kolkoksi, kiitos tuulen joka puhalsi Ikiroudaksi sanotun aluuen poikki, tunkien jokaisen esteen läpi aina Puhdistajien päämajalle asti. Moni hakeutui hyvissä mielen suojaan. Alkusyksy vai, olisi talveksi luultavasti tulossa kovat pakkaset.

Myös Amaia oli yksi niistä, joka oli jättänyt metsästysretkensä kesken pelkästään mukavuudenhalun takia. Vatsassa kurniva nälkä vaati jäädä vielä vaanimaan pikkusaalista, joka oli ovelasti piiloutunut lumikoloonsa, eikä susi saanut mitään aikaiseksi vaikka oli yrittänyt kaivaakin koloa. Päinvastoin se oli enemmänkin tuntunut sortuvan. Narttu oli sitten siirtynyt kymmenen metrin päähän, pannut maaten kuono lumeen ja odottanut. Odottanut ja odottanut. Lopulta sen kärsivällisyys oli loppunut, viileäkin oli paikallaan kökkimisen takia ja ruuan hankinta oli saanut siirtyä päivällä. Hiljaa oli narttu palannut luolalle suojaan, tassuttanut erääseen nurkkaan jossa sen oli tapanakin makoilla ja asettunut siihen. Fiksuna se oli kerännyt paikalleen havuja ja muuta pehmikettä, lämmikkeeksikin kelpaavaa. Vaikka turkki olikin paksu, ei se kaikkein paksuin talvikarva vielä ollut paikoilleen kasvanut.

Amaia oli painanut päänsä sirosti vierekkäin aseteltujen tassujen päälle ja sulkenut silmänsä. Vaikka se kaikinpuolin ehkä näytti rauhallisen nukkuvalta, eläin oli niin hereillä kuin olla ja saattoi vain. Sitä ei juurikaan väsyttänyt, eikä yökään ollut vielä lähimaillakaan. Narttu olisi luultavasti vain maannut hiljaa paikallaan pohtien elämää syvempiä asioita, jossei läheltä olisi alkanut kuulua rähinän ääniä. Liian läheltä. Silmät tiukoiksi viivoiksi supistuen Amaia nosti päänsä, tuijottaen kahta nuorta urossutta, jotka luultavasti haastoivat riitaa viimeisestä lihaskimpaleestaan. Liekö yhdessä olivat metsälle lähteneet ja tässä oli sitten tulos. Silmänräpäyksessä kaksikko oli toistensa kimpussa, saipa tässä vaiheessa jo yksi sivullinenkin kolhun kun rauhottelemaan oli yrittänyt mennä. Kaksikon seuraavassa hetkessä pyörähtäessä liian lähelle Amaiaa, oli narttu jo ponnahtanut ylös, köyristänyt selkänsä ja paljastanut hampaansa. Paljon se sieti, muttei kuitenkaan tälläisiä pentuja. Hetkeksi kaikki pysähtyi.

[Hiswa]

Tummaturkkinen susiuros käveli hiljakseen kohti laumansa luolaa. Se oli aikaisemmin törmännyt sekaveriseen susikoiraan, jolla ei ollut hajuaakaan kenen alueilla se käyskenteli. Niinpä herra kaikessa hyväsydämmisyydessään oli antanut sille pienen opetuksen, sekä varoituksen puhdistajien alueella liikkumisesta. Toinen luultavasti toipuisi nopeasti Kasimirin kovakouraisesta kohtelusta, mutta tajuaisi ehkä jatkossa miettiä hieman tarkemmin kenen alueelle saastaiset tassunsa laittaa. Ikiroudan pieni pakkanen sai uroksen haavat kirvelemään ja pieni susikoira olikin ollut erinomainen tapa purkaa hieman höyryjä. Kasimir nuolaisi huuliaan ja pysähtyi sitten huomatessaan että oli jo kävellyt luolalle asti mietteissään.
Uros pudisti päätään omalle hajamielisyydelleen. Ei olisi kovinkaan esimerkillistä kävellä ajatuksissaan johonkin laumalaiseensa pahki. Kasimir virnisti pienesti mielikuvalle ja astui sitten sisään luolaan hieman itsevarmemmin askelin. Se kohotti päätänsä ylös ja nosti korvansa pystyyn, muuttuen saman tien täydellisen johtajan muotokuvaksi. Mutta ei siinä kauan mennytkään kun herra sai aihetta luimistaa korviaan. Kaksi nuorta jäsentä tappeli lihanpalasta keskellä luolaa, ja näyttivät aloittaneen ihan kunnon tappelun. Kasimir kurtisti otsaansa. Idiootit. Uros äännähti saadakseen kaksikon huomion. Ne kääntyivät johtajaansa kohti hieman hämillään.
"Pojat, mitäs täällä tapellaan?" susiherra kysyi kohteliaasti, mutta teki selväksi tiukalla äänensävyllään että kohteliaisuus ei kestäisi kauan jos vastaus olisi väärä. Samalla tuo käänsi pistävän katseensa tummaturkkiseen narttuun, joka hetkeä aiemmin oli noussut ylös ja murahtanut nuorukaisille.

[kiikku]

Ties mihin tilanne olisi vielä päätynyt, jos ei koko sakin johtaja pelottavine olemuksineen olisi saapunut paikalle, kuin tilauksesta. Rähissyt kaksikko hämmästyi selvästi, eikä oikein näyttänyt tietävän miten olisi pitänyt reagoida. Kaksikko tuijotti Kasimiria kuin taivaasta pudonnutta petoa, jumittuneina. Amaia sen sijaan oli kerennyt jo reagoimaan, se oli painanut päätään aavistuksen alemmas niskojen tasoon, kuitenkaan se ei näyttänyt kutistuvan ja alistuvan liikaa. Eihän se tässä mitään ollut tehnyt. Hailakoilla silmillään se tapitti johtajaansa, väistämättä tämän katsetta.
"Ne tappelivat ruuasta."
Kuului jostain huvittunut huudahdus. Tämä sai kaksikon hieman säpsähtämään. Ne olivat vasta uutukaisia tässä laumassa, luultavasti typeriä kuin saappaat. Ne eivät välttämättä oikein tienneet miten säännökset täällä menivät, ainoa mitä ne tiesivät, tai paremminkin uskoivat oli se että niiden johtaja oli tiukka.

Oikeastaan tämä huvitti hiukan Amaiaa. Hän ei ollut vielä nähnyt mitä maata johtaja oli, Kasimir. Puheita oli kuullu, mutta puheet olivat aina puheita. Nyt saisi nähdä, mistä toinen oli kotoisin. Olivatko ne puheet totta, vai ei. Suden katse pysyi herkeämättä Kasimirissa, sen hievahtamatta mihinkään suuntaan.

[Hiswa]

Kasimir katsoi huvittuneena kun nuori susikaksikko melkeinpä kiemurteli sen edessä huomattuaan joutuneensa johtajansa tuiman katseen alle. Jopa aiemmin ylvään näköinen susinarttu oli reagoinut alistuvaisemmin, mikä sai Kasimirin seisomaan hieman ryhdikäämmin. Selvästikin näillä tyypeillä oli enemmän kunnioitusta johtajilleen kuin sillä edellisellä sekarotuisten sakilla jota uros oli puoliksi johtanut.
Kasimir pohdiskeli tilannetta nopeasti päässään. Se tiesi että monet uudet tulokkaat eivät vielä olleet tottuneet ryhmän tapoihin, joten ehkä hänen pitäisi vain antaa tälle kaksikolle varoitus, hmm? Pieni virnistyksenpoikanen nousi uroksen suupielille. Ehkei sentään.
Uros piti sivusilmällä osan huomiostaan tummaturkkisessa nartussa, mutta käänsi katseensa pian tappelijoihin. Se kohotti toista kulmaansa huvittuneena. "Ai että ruuasta täällä tapellaan?" Kasimir kysäisi ja vilkaisi sitten huvittuneena ympärilleen muihin ryhmän jäseniin, jotka alkoivat kerääntyä ympärille seuraamaan tilannetta. "Tietääkös pojat mitä turhasta tappelusta seuraa?" uros jatkoi ja katsoi takaisin kaksikkoon. Jostain päin väkijoukkoa kuului huvittunutta naurunremakkaa. Kasimir piti pienen tauon ja antoi sitten virnistyksen levitä kasvoilleen. "Te pojat saatte pitää ruokanne," tuo sanoi. "Mutta tämän yön te vietätte ulkona."