|
|
Post by kiikku on Nov 4, 2011 20:18:57 GMT 2
Pieni kasvissyöjäeläin söi tyytyväisenä hiljaisuudessa, rauhassa heinää. Oli niin äänetöntä, että saattoi kuulla kuinka se jauhoi kuivahkoa ruohoa hampaidensa välissä, jota se nyhtäsi hitaasti maasta. Tuo pikkuinen kaurista muistuttava olento ei aavistanut mitään pahaa, kun läheiseisessä pusikossa kyttäsi susi. Se oli ollut siinä jo hyvän tovin ja odotti vielä hetken. Pienen hetken, niin, että pikkueläin oli alle metrin päässä. Varomattomuus koitui sen kohtaloksi. Suden ei tarvinnut kuin ponnahtaa pusikosta nopeasti ja tappavasti. Kasvissyöjä kerkesi nostaa juuri päänsä ylös, kun suden hampaat upposivat sen kaulaan, katkaisten helposti kaulavaltimon. Joku olisi voinut jäädä leikkimään, mutta Amaia hoiti tehtävänsä nopeasti ja kivuttomasti.
Kaurisolento lakkasi nopeasti sätkimästä ja Amaia saattoi aloittaa ruokailunsa. Pienen elukan liha ei ollut ehkä kaikkein parhaimman makusta, mutta ainakin se oli tuoretta ja lämmin verikin sai pienen hurmion aikaan mielessä. Narttu yritti syödä mahdollisimman siististi, repi vain pieniä paloja varovasti ja mutusti kunnolla.
Amaia oli viipynyt havumetsässä jo pidemmän aikaa, ja saanutkin yllikyllin syödäkseen. Se tiesi kuitenkin että pian olisi palattava tukikohtaan. Ehkäpä vielä pari päivää ja pari saalista.
|
|
|
|
Post by Koji on Nov 4, 2011 21:52:31 GMT 2
Susiuros asteli rauhallisesti pientä polkua pitkin. Tämä oli kävellyt koko päivän ympäri Puhdistajien aluetta - toivoen löytävän tunkeilijan alueelta, jota voisi huvin vuoksi hieman ojentaa. Tai vaihtoehtoisesti ylipuhua liittymään Puhdistajiin. Olisi saatava kaikki saaren sudet samalle puolelle, jotta voisi ne saastaiset koirat hävittää - samoin ne ihme mutantit. Saari kuului susille, ei kellekään muulle.
Aloysius haisteli ilmaa. Kirsuun leijaili veren ja jonkun muun haju - peuran sekä suden. Varmuuden vuoksi uros päätti lähteä tarkastamaan asian - eihän voisi sallia kenenkään muun saalistavan Puhdistajien alueella. Jos kyseessä olisi toinen Puhdistaja asia olisi hyväksyttävää.
Pian alkoikin puiden takaa paljastua peuraa syövä hahmo, tummanpuhuva narttu. Alouis jäi tuijottamaan Amaiaa, jota tämä ei tunnistanut. Ei tämä kumminkaan keskustelua vielä aloittaisi, toinen saisi tehdä sen ja voisi katsoa - tunnistaisikö tämä urosta.
|
|
|
|
Post by kiikku on Nov 10, 2011 11:07:04 GMT 2
Amaia ei edes aluksi huomannut että paikalle oli saapunut muitakin. Lopulta kuitenkin veren hajun sekaan tunki voimakkaampi haju, lajitoverin. Narttu nosti päänsä niin nopeasti ylös ja jännittyi kuin jousen kieli että sen olisi voinut luulla sekoavan kokonaan. Katse kiersi ympäriinsä terävänä, töksähtäen lopulta susiurokseen. Korvat painettiin luimuun. Amaiasta tuntui että hän oli nähnyt toisen joskus, ulkonäössä oli jotain tuttua mutta nartun oli suoraan vaikea yhdistää toista mihinkään. Kenties joku laumalainen?
Päässään Amaia kävi nopeasti läpi vaihtoehtoja. Jos se kävisi uhkaavaksi, se voisi saada itsensä pulaan mikäli tulija olisikin jotain suurempaa kuin mitä ulkonäöltään vaikutti - toisaalta se voisi sillä saada itselleen kunnioituksen. Jos se vain tuijottaisi toista ja odotti, se vaikuttaisi typerältä. Niinpä se päätyi kolmanteen vaihtoehtoonsa, ehkä kaikkein fiksuimpaan.
"Kuka olet?"
Yksinkertainen kysymys varsin mitään sanomattomalla äänen sävyllä, vaikka muuten ääni kuulostikin varsin huvittavalta, liian korkealta, kimakalta.
Yhtäkkiä Amaia tunsi olevansa varma siitä, että susiuros kuului laumaan.
|
|
|
|
Post by Koji on Nov 11, 2011 20:59:29 GMT 2
Susi uros virnisti. Ahdistava hiljaisuus lähinnä huvitti tätä, se selvensi vielä omaa auktoriteettiakin. Ja siitä Aloysius oli tietenkin mielissään. Tämä rakasti sitä kun sai tuntea ylemmyyden tunnetta - myöskin sitä, että nuoremmat kunnioitti. Narttu oli taatusti nuorempi tai ainakin alempiarvoisempi.
"Vai että kuka olen..." Aloius toisti kysymyksen.
"Olen Aloysius - ja jos nimi ei sano mitään niin kerron sen, että toimin myös Puhdistajien värvääjänä." albiino kertoi, jos vaikka arvo herättäsi jotain kelloja tummaturkin päässä. Aloysius halusi vielä varmistua asiasta ja kysyi:
"Olis paras kuulua Puhdistajiin, kerranku metsästät mailamme." Aloius ei pitänyt siitä, että muut sudet tai ketkä vain metsästivät Puhdistajien alueella. Nämä kuuluivat vain heille, ei kellekään muulle. Tunkeilijat oli tapettava - jos olivat susia, niin mahdollisesti värvätä joukkoon mukaan.
|
|
|
|
Post by kiikku on Nov 13, 2011 20:03:54 GMT 2
Aloysius. Kyllähän Amaia tuon nimen muisti jotenkin hämärästi. Kyllä, värvääjähän toinen oli, senkin narttu muisti, muttei hän tuota ulkomuotoa olisi ehkä aivan heti siihen yhdistänyt. Narttu rentoutui huomaamattomasti ja kohotti hiukan päätänsä, siristäen samalla silmiänsä. Jaa, vai uhkailija.
"Sinun ei tarvitse hätäillä -"
Amaia aloitti, lipaisi huuliaan ja jatkoi sitten;
"- Kuulun kyllä Puhdistajiin."
Narttu totesi. Jostain syystä se oli kuitenkin menettänyt juuri ruokahalunsa, ei se oikein itsekään ymmärtänyt miksi.
Amaia määritteli toisen nyt nopeasti katseellaan, kun uhka oltiin todettu aavistusta olemattomammaksi. Aloysiukseksi esittäytynyt uros oli Amaiaa korkeampi, luonnollisesti ja selvisti kookkaampi kuin voimakkaampikin. Mitäs muutakaan saattoi olettaa.
|
|
|
|
Post by Koji on Nov 18, 2011 21:57:34 GMT 2
Aloysius rentoutui hieman. Hienoa, toinen oli samalla puolella. Tänään ei uros jaksaisikaan ojentaa kunnolla ketään tunkeilijaa. Ehkä toisenlaisena päivänä se olisi ollut kohdallaan, tänään ei. Albiino vain toivoi, että toisella olisi edes sitten käytöstapoja - kerran kun samassa laumassa oli ja mitä luultavimmin oli normaali arvoltaa. Niinkuin nartut nyt yleensä, ei niille voisi johtoasemaa antaa. Liian tunteellisia ja liian helposti tuntevat empatiaa niitä kohtaan, jotka sitä eivät ansaitse. Tosin suden empatia ja omatunto olivat muutenkin varsin kuolleita tunteita.
"En tunnista sinua - mikä on nimesi?" Aloysius kysyi neutraaliin äänensävyyn. Ei nimi oikeasti sitä paljoakaan kiinnostanut. Tämä halusi vain tietää olisiko sattunut kuulemaan nartusta jotain tai muuta sellaista. Olisi hyvä tietää millaisen kanssa parhaillaan jutteli.
|
|
|
|
Post by kiikku on Nov 19, 2011 16:31:59 GMT 2
Läheiselle puun oksalle laskeutui tummanpuhuva korppi, selvästikin kärkkymään jo valmiiksi tapettua saalista. Se äännähti turhamaisesti ja pomppasi sivulta toiselle kärsimättömänä, jo nyt vaikka oli ollut paikalla vain 10 sekunttia. Lasimaiset silmät tiirasivat odottavina kahta susieläintä vuoronperään. Amaia vilkaisi sivusilmällä lintua ja mielessään ajatteli kuinka repisi mokoman haaskansyöjän palasiksi niin että vain höyhenet lentelisivät. Tämän jälkeen se keskittyi Aloysiusiin jälleen.
"Amaia Nelo."
Nartusta ei ollut tarpeen todeta että sitä voisi kutsua pelkäksi Amaiaksi, mitä se vieraille kuului, vaikka kuinka laumalainen oli. Amaia ei myöskään kuvitellut olevansa mikään tunnettu yksilö laumassa, tosin kun uros. Eihän värvääjät mitään pikkuisia loppujen lopuksi olleet.
Metsä oli ollut kovin hiljainen jo hetken aikaa. Nyt korviin kantautui kuitenkin jotain epämääräistä ääntä, liiankin läheltä. Amaia ei kuitenkaan kääntänyt päätään tai katsettaan, ainoastaan korviaan kuunnellakseen tarkemmin. Nenäänkään ei tuntunut mitään outoa tai poikkeavaa hajua.
// Ettei mene liian tylsäksi pulinaksi/jumitukseksi tuolta metsästä saa nyt tulla jotain, päätin niin:D Olkoot sitten vaikka hauvoja tai karhuja tai ufoja. \\
|
|
|
|
Post by Koji on Nov 25, 2011 9:19:06 GMT 2
Toki, ja anteeksi pieni viivästys vastaamisessa 8DDD
-------------------------------
Aloysius tyytyi nyt vain nyökkäämään nartun kertoessa nimensä. Ei se ainakaan mitään kelloja soittanut, toinen oli täysin tuntematon. Muttei sen väliä, ei urosta suhteet kiinnostaneet. Turhia olivat, uh. Toivottavasti tuo tummaturkki ei ainakaan ala vieressä kiehnäämään, tosin ehkä tuo paikkansa tajus ja ei tekisi niin.
Alouis käänsi jännitti lihaksiaan ja käänsi punaisen katseensa ääntä kohti. Korvat olivat nousseet hörölle kuuntelemaan mahdollisesti vaarallista lähestyjää. Sen hajusta uros ei saanut mitään kiinni.
Katse kävi vielä nartussa, kunnes siirtyi pusikkoon.
--------------------
Ja lyhytkin vielä...
|
|
