Ei ihan veljekset kuin ilvekset -Lankku-

[Koji]

Oli varsin aikainen ja viileä aamu. Nuori susikoiran uros istui lammen reunalla ja tuijotti sitä. Sääli, kun hyvä lampi oli mennyt näin pilalle mokoman tulivuori purkautui. Nyt tuo oli vain inhottava ja tunkkainen. Ei sinne olisi varmasti kiva pudota - saatika juoda. Mitähän silloin kävisi? Ei olisi hyvä itse nyt heittäytyä kokelaaksi ja katsoa. Se olisi tyhmää. Eikä olisi eettistä heittää ketään muuta kiehuvaan pätsiin.
Morten katsoi ympärilleen ja huomasi kepin pätkän. Tämä nousi ylös ja nappasi sen suuhunsa, astellen takaisin lammen reunalle. Nuorukainen kumartui niin, että keppi koski veteen. Äkkiä liittolainen sävähti kauemmas ja keppi putosi suusta lampeen. Ihankuin se olisi hieman sulanut.

[Lankku]

Havlor asteli raukeana, ja fiilisteli kylmän tuulen pyyhkäistessä uroksen ohi. Tämäkin, hän pohti, voisi pian kuulua uudelle ja upealle yhdistyneelle susikansalle, jonka puhdistajat loisivat. Havlor pohti asiaa mairea hymy huulillaan, ja katseli kohti lampea. Pian uros kuitenkin nyrpisti nenäänsä. Yhtäkkiä hän muisti kuullensa huhun, että ennen niin kaunis lampi oli tuhoutunut.
Lammen nyt erittämä, mieto mutta ällö haju tavoitti pian uroksen, joka seisahtui hetkeksi. Ei tuollainen lampi olisi terveellinen susikansalle. Ehkä tuohon lampeen voisikin viskata ne kaikki epäpuhtaat rakit, jotka hävitettäisiin susien mahdin tieltä. Havlor naurahti ajatukselle kuivasti, ja jatkoi matkaansa kohti lampea, päättäen vilkaista vielä lähemmin miltä se näytti.
Pian hän kuitenkin epäröi aavistuksen, kun näki jonkun hahmon lammen rannassa. Uros ei haistanut toista, koska lampi haisi oudolta.
'Aivan varmasti joku rakki', Havlor päätti mielessään, kiristi askeltaan ja sen enempää ajattelematta avasi suunsa: "Piski hei, haluatkos lampeen uimaan?"

[Koji]

Morten olikin turvautunut lammen hajuun, nyt pakosti sitä ei kukaan haistaisi. Tosin oli sekin vaara, ettei hän haistaisi vihollista. Tosin kuinka moni vaarallinen nyt tälläiseen haisevaan paikkaan tulisi? Ei varmaan moni. Viimeaikoina susikoira oli kumminkin ollut hyvin varpaillaan erään ikävän kohtaamisen jälkeen.
Liittolainen höristi korviaan kuullessaan puhetta. 'Mikä piski?!' tämä ärähti mielessään ja käänsi tuiman katseensa suteen.
"Havlor?!" uros älähti yllättyneenä nähdessään veljensä, jonka kanssa ei tosin oikein ole ollut väleissä. Se osittain harmitti Mortenia, mutta minkäs mahtoi?

[Lankku]

Havlor jäykistyi niille sijoilleen, kun kuuli tutun äänen. Uroksen lihakset jännittyivät, ja hän tunsi olonsa lähes säikähtäneeksi.
"Eaa.." Uros päästi suustaan hämmästyneen äännähdyksen, ja yritti koota ajatuksensa nopeasti. Ainakin tuo oli selvinnyt elossa, Havlor tuhahti kun ristiriitaiset tunteet ajelehtivat hetken hänen mielessään. Uros kuitenkin jatkoi matkaansa toista kohti.
"Onpa, mm, yllättävää, että olet selvinnyt elossa" Havlor hymähti saatuan ajatuksensa kasaan "Olit kuitenkin se tyhmin perheessä. Tai siis, sinä ja Sigrid"
Havlor asteli rauhallisena
"Minkäs sille mahdatte. Geenit luulisin" Havlor yritti tulkita veljensä katsetta, naurahtaen samalla.

[Koji]

Morten huokaisi. Miksi isän oli pitänyt kasvattaa kaksi muuta pentuaan muita kuin susia vastaan? Pentuina sisarukset nyt olivat tulleet hyvin toimeen ja vähän vanhempinakin, mutta Puhdistaja liikkeen syntyminen repi perheen kahtia. Olisi mukavaa, jos voisi viettää taas onnellista perhe-elämää yhdessä. Tämän hyvä ystäväkin oli susi, joka ei onneksi ole omaksunut tuota Puhdistaja-ajatusta. Tosin ei koskaan tiedä tulisiko niin käymään. Susikoira huokaisi.
"Pata kattilaa soimaa, Havlor. Samat geenit sinussakin." Morten sanoi neutraaliin äänensävyyn.
"Ja selvisin kyllä... osittain -" tämä keskeytti hetkeksi ja heilautti hännän tynkäänsä " - mutta mikäpä tässä. Minäkin olen iloinen siitä, että olet elossa." vanhempi sanoi, ehkä aavistuksen sarkastiseen sävyyn.

[Lankku]

Havlor tuskastui nopeasti veljensä sanoista.
"Tiedät kyllä, mitä tarkoitan!" Hän korotti ääntään "Et ole täysiverinen susi, toisin kuin mä, ja Lauritz, ja isä!"
Havlor tuhahti ravisteli päätään. Haju häiritsi uroksen keskittymistä.
"Enkä voisi vähempää välittää, oletko elossa tai varisten ruokana" Hän tuhahti "Ja toivon, että käyttäytyisit vähemmän kuin veli minulle, kun et ole läheskään sen arvoinen"
Havlor asteli aavistuksen vielä lähemmäksi Mortenia, ja katseli tämän arpia. Havlor kiitti mielessään onneaan, että oli itse selvinnyt melko pienin haaverein purkauksesta - hännän repeytyminen nimittäin ei kuulostanut erityisen tuskattomalta.

[Koji]

Mortenia ei huvittanut alkaa riitelemään veljensä kanssa, muttei tämä haluaisi olla loukattavanakaan. Oli koirasusi sen verran fiksu, että tajusi mikä oli järkevää ja mikä ei. Ei olisi hyvä suututtaa pikkuveljeä lisää. Liittolainen ei tunnetusti ollut hyvä taistelemaan ja sen Havlorkin taatusti muisti. Mutta nopea Morten oli.
"Sinuun siis upposi se aivopesu täysin." koirasusi huokaisi. Olihan tämäkin nyt aikoinaan opetettu vihaamaan Kidoja, muttei ylipäätänsä koiria ja koirasusia. Nyt sillä ei ollut enää väliä, tosin puoliveljet ja isä meni hullutteluun mukaan. Morten kirosikin sitä mielessään, jos kukaan ei olisi saanut ideaa sellaisen joukon kasaamiseen kaikki olisi hyvin.
"Ehkä joskus ymmärrät, ettei tuossa ole järkeä." vanhempi jatkoi hetken kuluttua ja piti katseensa tiukasti Havlorissa.

[Lankku]

Havlor kuunteli ensin, ja hänen ärtymyksensä kasvoi suunnattomasti - kuinka tuo kehtasi sanoa noin? Havlor kun luuli että hänen puoliveljessään, joka oli sentään puoliksi susi, olisi edes vähän järkeä.
"Morten, olet niin-" Havlor ei löytänyt sanoja vaan ärähti lauseensa loppuun "Ja minä kun luulin, että ehkä, että ehkä sinä olisit ollut jotenkin fiksumpi" Havlor alkoi vaahdota "Olisin melkein voinut jopa hyväksyä sinut, kun ajattelin että olet niin yllättävän fiksu piskiksi! Olit ennen!"
Uros huohahti hetkeksi ja painoi päänsä matalemmalle, tuijottaen veljeään silmiin "Mitä ihmettä sulle tapahtui? Okei, en kyllä tiedä miten pääsisit Puhdistajiin kun olet niin epäpuhdas, mutta kuitenkin... Jos olisimme yhä Menran jäseniä, olisit häpeäksi!"
Havlor tuijotti veljeään tuimasti. Tällä olisi paras olla jokin hyvä selitys.

[Koji]

Morten pysyi hiljaa ja antoi veljensä puhua suunsa puhtaaksi. Kyllä tätä sanat loukkasi, muttei nuorukainen antanut sen näkyä - eikä suuremmin välittänyt. Mitä veli nyt sille mahtoi, jos tuollaiseksi oli kasvatettu.
"Se tulivuorenpurkaus ainaki herätti... Nyt ei tilanne ole sama kuin se ennen oli Havlor!" tämä totesi.
"Ehkä ennen ne Kidot oli vihollisiamme - mutta nyt ne ihme kummajaiset on tavallaan yhteinen uhka. Ei voi tietää, haluaako ne pahaa vai ei." Morten jatkoi. Susikoira itse oli yhden sereghinin pikaisesti tavannut, muttei yhden takia voi tuomita. Saattoihan osa heistä olla näitä pintalaisia vastaan. Ei olisi järkevä nyt sotia keskenään siis. Etenkin kun itse on vielä puoliksi koirakin.

[Lankku]

Havlor ei kestänyt komentavaa sävyä, minkä kuuli veljensä äänessä - mutta jäi kuitenkin hetkeksi pohtimaan tämän sanomaa. Hän ei ollut itse vielä tutustunut lähemmin näihin kummatuksiin, josta oli kuullut puhuttavan.
"Oletko sinä sitten muka nähnyt niitä?" Havlor kysyi turhautuneesti, ehkä hieman kateellisenakin, jos hänen veljensä oli kehdannut perehtyä niihin ennen häntä. "Ja olet ehkä oikeassa, että tilanne on erilainen kuin sillon joskus. Mutta nyt Johtajamme pääsee vihdoinkin toteuttamaan aatettaan!" Havlor selitti kiihtyvällä äänellä "Ne kummajaiset, te epäpuhtaat ja kaikki saatte painua tiehenne! Tänne nousee vielä suuri susien kansa, etkä sinä, säälittävä velikulta, pysty siihen vaikuttamaan" Havlor hymyili ylpeänä ja pää korkealla.

[Koji]

Morten nyökkäsi. Kyllä tämä oli sereghinin nähnyt, vaikka varsin pikainen juttuhetki oli ollut.
"Olen yhden nähnyt kerran, ja jutellutkin sen kanssa... " tämä selitti. Vaikka Jadwiga oli ihan hyvän ensivaikutelman sereghineistä antanut, uros silti uskoi joidenkin suhtautuvan varsin negatiivisesti näihin pinta-asukkaisiin. Olivathan he tavallaan tunkeilijoita täällä.
Morten kuunteli veljensä kiihkoamista aatteistaan. Susikoira pudisti päätään ja luimisti korviaan. Tästä ei todellakaan hyvää seuraisi, ei laisinkaan. Vielä syttyy joku sota kaikkien välillä niin, että moni menettää henkensä
"Mahdollisesti Havlor, mahdollisesti. Et silti ole kaikkea ottanut huomioon..." vanhempi tokaisi. Saattoihan olla niin, että jos tilanne äityisi entistä pahemmaksi Puhdistajien takia - sereghinithän saattaisivat käyttää niitä erikoisempia voimiaan ja auttaa liittoutuneita. Mahdollisesti, mutta jos sota syttyisi Morten mielummin yrittäisi uida saarelta pois.