Kylmä maa, sanani saa (Hiswa)

[Aqua]

Yvedi

Syksyinen ilma kirpaisi Yvedin turkkia. Se tunsi, kuinka niskaa myöden karvat kohosivat pystyyn yksi toisensa jälkeen. Hengityksen mukana kulkeutui raskasta syysilmaa, joka oli kylmimpiä, mitä tähän mennessä talvella oltiin vielä nähty. Susinaaras ei pitänyt talvesta sitten ollenkaan, mutta mitä sillekään voi. Joka vuotinen ajanjakso, mikä vain sitkeästi hammasta yhteenpurren piti saada läpi.
Yvedi, tai tuttavallisemmin Yve oli siirtynyt viettämään päiväänsä luolan lähettyville, mutta kuitenkin että saisi tilaa omille ajatuksilleen, oli se yksityisyyden suojassa hakenut hivenen rauhallisemman paikan. Ajatuksensa seuranaan ruskeankirjava turkkinen susinaaras istuutui routaiseen ja kohmeaan maahan, mikä viilensi hyisesti sen takapuolta. Taivaalle suunnatut kellertävät silmät havannoivat lintujen ahdistuneisuutta lentoa. Kenties ne olivat myöhässä, jo kiertokulusta muuttaa etelään? Yvedi huokaisi syvään ja ummisti hetkeksi silmänsä kaikelta.

// Kas niin. Sitten vain Hiswa ja Kassu astuu kuvaan 8)

[Hiswa]

[[ Ja näin saavun ma! Anteeksi myöhäinen vastaus. :D ]]

Kookas susiuros astui luolansuusta ulos raikkaaseen syysilmaan, haukotellen leveästi. Se huomasi heti nopeasti, kuinka ilma oli selvästi kylmenemässä talvea kohti, vaikkei ikiroudalla nykyään oikeasti lämmintä koskaan ollutkaan. Kasimir ravisteli tummaa turkkiaan ja epämukavat väristykset kulkivat tuon selkäpiitä pitkin. Kylmä ilma sai sen vanhat haavat kirvelemään epämukavasti, vaikka herra olikin päättänyt tänään yrittää olla siitä välittämättä.
Kasimir nuuhki hetken ilmaa ja huomasi ilmassa tutun tuntuisen tuoksun. Ilmeisesti jokin laumalaisista oli lähistöllä. Uros etsi toista hetken katseellaan, kunnes huomasi ruskeaturkkisen hahmon hieman kauempana. Herra päätti tehdä hieman tuttavuutta ja käveli pää ylväästi pystyssä toisen luokse.
"Päivää," Kasimir tervehti lyhyesti, silmät jo aktiivisesti toista tutkiskellen. Se ei muistanut aikaisemmin paljon jutelleen kyseisen nartun kanssa. Vaikka, eipä tuota narttujen kanssa keskutelu niin paljon kiinnostanutkaan, että tuo olisi minkäänlaista laskua pitänyt satunnaisista jutusteluistaan.

[Aqua]

Yvedi

Naarassuden tyyni olemus ei juurikaan säpsähtänyt, kuin itse johtaja astui luolalta ulos ja saapui sen luokse juttusille. Muistiaan koluten, ei Yvedi ollut ennen jutellutkaan johtajansa kanssa, mutta tilannetajuisena yksilönä sillä oli jonkinlainen käsitys kuitenkin siitä miten tilanne etenisi. Sekin oli jo hämmästyttävää, että Kasimirin pelottavanpuoleinen ulkonäkö saattoi saada jotkut säpsähtämään, mutta nuori hukkanaaras ei kavahtanut juuri ollenkaan. Se kääntyi hieman puhujaa päin, ja hymähti vaitonaisesti tervehtien nopealla pään heilautuksella vierelleen ilmestynyttä mustaa hahmoa.
'' Päivää päivää johtaja. '' se tapasi puhutella Kasimiria kunnioittavaan sävyyn, juuri kuten tämän arvoisia kuuluikin. Vaikka naaraan henkilökohtainen omakäsitys oli kaikkien tasa-arvoisuudesta, oli se suuresti kuitenkin mieltynyt nykyiseen Puhdistajien tilanteeseen, missä Kasmiri johti melko pientä puhdasverisistä susista koostuvaa laumaa. Yvellä itsellään ei ollut mitään vastaansanomista uroksen johtamiskykyjä kohtaan, eikä se suinkaan haluaisi herättää näreitä tunteita siinä.
Yvedi liepsautti suunsa nopealla nuolaisulla ja katseli urosta hetken aikaa valppaasti.

[Hiswa]

Kasimirin kulmat kohosivat hieman korkeammalle tuon nähdessä nartun huolettoman, mutta kohteliaan tervehdyksen. Ilmeisesti toinen ei kuulunut niihin, jotka mielistelivät johtajaansa aina tilaisuuden tullen. Uros nyökkäsi toiselle hyväksyvästi. Joinain päivinä, kuten tänään, susiherra jopa väsyi ainaiseen imarteluun, vaikka siitä yleensä pitikin.
Uros katsahti taivaalle. "On aika hyytävä ilma, eikös?" Kasimir kysäisi, vilkaisi toiseen keltaisilla silmillään ja virnisti sitten pienesti.

[Aqua]

Yvedi

Naaraan silmissä pilkahti nopeasti huomatessaan uroksen näpäkän nyökkäyksen hyväksyvästi. Hän ei suuremmin tuntenut itse persoonana johtajaansa, mutta oli kuullut tämän olemuksesta hieman negatiivista palautetta. Ulkoisesti Kasimir näytti pysyvän hyvinkin rauhallisena, eikä ollenkaan niin verenhimoiselta hirmuhallitsijalta, mitä sen ulkonäkö saattoi antaa näyttää. Yvedi oli oppinut nuoresta iästään huolimatta jo aikaisin, ettei ketään saisi tuomita ulkonäön perusteella, ennenkuin ottaisi pintaa syvemmälle. Siispä epäluuloisen pohdiskeleva hymy häilyikin naarassuden suulta melko nopeasti, kun se oli siihen jäänytkin.
'' Olen samaa mieltä, suorastaan jäätävä. Talvi ei koskaan tuo mitään uutta. '' Yvedi lausui päätänsä käännellen. Sivusilmällään Kasimirin pienoinen virne kuitenkin sai Yvedinkin hymyilemään johtajalleen pienoisesti mitään sen suurempaa ajattelematta. Tuuli pyyhkäisi korviahyytävästi, eikä luolan takaosa antanut juuri suurempaa suojaa. Naaras tunsi taas kylmät väreet ihollaan, ja säpsähtelikin paleltumistaan.

[Hiswa]

[[ En sitten tule kirjoittamaan kauhean pitkiä näistä rooleista, joten varaudu siihen. :'D ]]

Kasimir nyökkäsi toisen vastaukselle ja antoi katseensa kulkea kohti horisonttia. Talvi tosiaankin oli välillä hieman tylsä, aina vain tuli kylmä ja siitä ei erityisemmin ollut kenellekään täällä hyötyä. Siksi, uros mietti sarkastisesti, olikin ehkä hieman huono veto valita lauman päämajan alueeksi Ikirouta. Kylmä todellakin uppoutuisi vielä luihin ja ytimiin, kunhan talvi kunnolla alkaisi. Kasimir ei sitä mitenkään innolla odottanut.
Tummaturkkinen venytteli hieman niskojaan. Sen onneksi suurin osa tuon turkista oli paksua ja oikein lämmintä. Mutta se ei millään määrin helpottanut uroksen vanhoja haavoja, tai edes tassuja. Aina talven alkaessa Kasimirin polkuanturat tuntuivat niin herkiltä pakkaselle ja lumelle, että joskus se oli pahakin vaiva. "En erityisemmin pidä talvesta," Kasimir puhahti ja katsahti takaisin toiseen. "Kylmä ei tee erityisen hyvää vanhoille arville."

[Aqua]

Yvedi

Naarassusi kierteli katseellaan luolan ympäristöä, joka näytti melko rauhalliselta. Kukaan muu puhdistaja ei ollut eksynyt juuri nyt susien päämajalle, mikä oli sinänsä ihan mukavaa. Yksinäisyyskään ei ollut pahasta, ainakaan Yvelle. Naaras ei koskaan suuremmin haalinut itselleen seuraa, se enemmänkin viihtyi vain ajatuksineen. Kuitenkin tilanne, missä hän pääsisi juttusille oli aina tervetullut, eikä naaras koskaan sosiaalisia tilanteita niinsanotusti välttelisi.
Ruskeaturkki ravisteli hieman turkkiaan, luodakseen itselleen lämpöisemmän olon. Eipä se kovastikaan tuottanut tulosta, mutta turha naaraan oli yhtään kärvistellä kuullessaan mitä uros juuri sanoi. Yvedin korvat tärähtivät, ja se kääntyi Kasimiria päin. Hetkeen sen oli vaikea kehitellä sanottavaa, koska ei tiennyt miten Kasimir oli sivuttanut menneisyytensä, niimpä se tyytyi puremaan huultaan yhteen. Uros todennäköisesti huomaisi tämän, mutta eihän hänen tarvinut kuulla vanhoista taisteluarvista - eihän?
'' Niin... Minäkään en pidä talvesta. '' se kiersi aiheen hivenen alistuvasti. Uros ei ollut mikään typerys, ja todennäköisesti huomaisi naaraan välttelevän puheenaiheen, mutta mitäpä pienistä. Hengitys kulkeutui raskaasti kookkaan hukkaneidin suusta karaten tuulen mukana.

// Jeps jeps, eipä tule pitkiä minultakaan. :)

[Hiswa]

[[ En oikein keksi mitään kiinnostavaa. :'D ]]

Kasimir hymähti toisen vastaukselle, huomaten kuinka tuo tavallaan pyrki kiertämään keskustelua vanhoista arvista ja menneisyydestä. Pieni hymynpoikanen piirtyi susiherran huulille. "Kuka siitä erityisesti pitäisi," Kasimir jatkoi kulmiaan kohottaen. "Ei se oikeastaan tuo oikein mitään muuta kuin harmia kaikille täällä. Saaliseläimet pistetään koville, mikä taas itsessään vähentää meidän mahdollisuutta löytää tarpeeksi ruokaa," uros jatkoi. Se siirsi taas katseensa horisonttiin ja tuijotti sinne hetken.
"Välillä tällä saarella ei ole tarpeeksi ruokaa," Kasimir sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. "Varsinkaan nyt, kun ne omituiset friikit nousivat maan alta," se jatkoi ja irvisti. "Ihan kuin sekaverisistä ei olisi tarpeeksi riesaa."

[Aqua]

Yvedi

Yvedi vilkaisi vuorotellen johtajaa ja vuorotellen maisemaa. Naaras piti päänsä kylmänä, kirjaimellisesti kuunnellessaan Kasimirin "turhanpäiväistä" mutinaa saaliseläimistä. Tottakai se kosketti kaikkia saarella asuvia, ja tulivuoren purkauksen jälkeen etenkin riistaeläimet ovat käyneet niukille, mutta oliko se tosiaankin sitä, mistä johtaja halusi alamaisilleen puhua. Naaras nyökytteli uroksen sanoille myöntymisen merkiksi, ollakseen samaa mieltä - mikä kutakuinkin piti paikkansa. Ilme, joka koreili Yven kasvoilla näytti hieman turhaantuneelta, kyllästyneeltä mikä ei johtunut tietenkään keskustelusta, vaan kaikesta hänen tämänhetkisestä tilanteestaan. Ilme muuttui nopeasti, kun Kasimir solvasi alamaailman väkeä "friikkeinä". Naarassusi oli hyväkäytöksinen, eikä milloinkaan panetellut ketään, mutta hänellä oli myös henkilökohtaisia syitään vihata noita sekasikiöitä.
'' Nimenomaan, poispäiviltä koko porukka. '' se totesi huolettomasti, tassujaan hieman venytellen. Vastaus jätti ilmaan soimaan jonkin erikoisen säikeen, mikä heijastui molemminpuoleisesti johtajaan ja naaraaseen. Yvedi katseli Kasimirin vartaloon piirtyneitä arpia, ja mietiskeli nopeasti niiden alkuperää.

/ Kääk miten könkköä.