Metsästysretki//Puhdistajien Aro//Aquaa~

[Lankku]

Havlor

Aron yli puhalsi kylmä viima, mikä sai sitä pitkin vaeltavan susiuroksen siristelemään silmiään. Uros hankasi kuonoaan etukäpäläänsä, yrittäen saada tuulen mukana silmään lentäneet kuonat pois. Tosin tassun kautta silmään ropisikin lisää roskia, ja uros aivasteli niitä pois kiroten mielessään.
Uros, Havlor, katseli eteensä siristellen. Aro näytti syksyisen ankealt. Nälkä kurni vatsanpohjassa, joten vaistot toivat jo hieman tutuksi käyneelle alueelle. Havlor toivoi saavansa edes jotain kiinni vaellettuaan pitkän matkan. Uros oli taivaltanut ympäriinsä ja ihmetellyt purkauksen aiheuttamia tuhoja, ja nyt hän totisesti toivoi, ettei törmäisi kehenkään ei-toivottuun, vaan saisi rauhassa metsästää. Omalla alueella ei onneksi niin helposti törmäisi epäpuhtaisiin, mutta toisaalta Havlor hoitaisi kyllä hommansa häätää ne, oli hän kuinka väsynyt tahansa. Havlor nuuski maata, ja alkoi etsiä eläinten jälkiä. Tänään hän tyytyisi pieneen saaliseen, sillä matkan jälkeen hän oli erityisen uupunut. Pian hän haistoikin pienen eläimen jäljen, ja lähti seuraamaan sitä.

[Aqua]

Yvedi

Ruskeasävytyksinen naarassusi siristeli silmiään tuulen paiskiessa sen karvatusta säännöllisin väliajoin. Tuuhea karvas leijuili pitkänä turkiksena, mikä sai Yvedin tuntemaan olonsa kylmäksi. Vaikka talvikarva oli pikkuhiljaa päässyt paksuuntumaan, oli susinaaras silti kovinkin palelevaista sorttia. Keltaiset silmät menivät susimaiseen viiruun jatkuvasti tuulen iskiessä niihin, ja saaden ne näin vuotavaan. Olisi näyttänyt melkeinpä jopa, kuin Yvedi olisi itkenyt.
Varsinaisesta syytä naaraalla ei ollut liikuskeluun, kunhan vain piti omaa kuntoaan yllään. Vaikka eihän moinen kävely kuntoilusta käynyt - naarashan hytisi sen minkä kerkesi. Yvedi askelsi muutaman askeleen arolla. Pää maahan suunnattuna se tepsutteli varovaisin askelin huomaamatta ympäristöään. Vaikka naaraalla ei ollutkaan silmiä selässä, sen hajuaisti pelasi erinomaisesti. Yvedi vaistosi läsnäolijaksi toisen koiraeläimen ja välittömästi antoi silmiensä etsiä yksilön käsiinsä. Kääntyillessään takanaan se huomasikin toisen ruskeaturkkisen suden, joka ei katseensa puolesta ollut nähnyt Yvediä. ' Yhtä mitäänsanomattomasta syystä hänkin varmaan liikkuu täällä. ' naaras siivilöi mielessään ennenkuin otti kurssinsa kohti ruskeaturkkia.
Lähemmäksi päästyään naaras erotti jo sitä tarkemmin, ja suuremmitta epäluuloitta tervehti sutta varauksellisesti omaan tyyliinsä.
'' Hei susi. ''

[Lankku]

Havlor

Havlor hätkähti hieman kuullessaan äänen melko läheltä. Hän kääntyi aavistuksen ja kohdisti katseensa toiseen - huokaisten sitten osittain helpottuneena, että olihan tuo sentään susi, ja todennäköisyys että myös laumalainen, olisi suurempi. Mielessään uros kirosi hieman hitauttaan, ettei ollut huomannut toisen läsnäoloa.
Havlor oli jo aikeissa tervehtiä lähes tuttavallisesti takaisin, mutta ei tunnistanut toista välittömästi Puhdistajaksi, joten epäili hetken. Hän ei olisi hyvä käännyttäjä.
"Hn, päivää" Havlor sanoi lopulta kankeasti, pohtien sitten aavistuksen mitä sanoisi seuraavaksi. Samalla hän tarkkaili toista. Naaras, ehkä hieman vanhempi kuin hän. Tavallinen, mutta kiehtovat silmät, jotka Havlor näki kiiluvan keltaisina.
"Oletko Puhdistaja?" Hän töksäytti lopulta uupuneena. Susiuros toivoi, ettei tuosta tullut hankaluuksia, vaan hän saisi rauhassa jatkaa metsästystään.

[Aqua]

Yvedi

Naarassusi tunsi pienen mielihyvän piston rinnassaan saaden uroksen hieman hämilleen. Yvedi oli otaksunut suden kuuluvan Puhdistajiin kun näiden mailla kerta seikkaili, ja varmistuksensa se saikin aika nopeasti uroksen kysyessä sitä vastavuoroisesti naaraalta. Yvedi ei voinut auttaa pientä mielihyvän tunnetta saadessaan uroksen tosiaankin mietiskelemään, miten tämän seurassa kuuluisi käyttäytyä. Susinaaraalle kaikki muut paitsi Puhdistajat eivät olleet yksilöitä, ja näin ollen heillä ei ollut oikeuksia elää - saati astua lähellekään Puhdistajien aluetta. Uroksen utelu oli kuitenkin sen verran vilpitön, eikä naaras halunnut lyöttäytyä v*ttumaiseksi, ja vastasi asiaankuuluvasti selkeällä äänellä ruskeaturkille,
'' Olenhan minä. '' se ei kokenut edes tarvetta varmistaa oliko uros hänen laumalaisensa, vaikka järkeväähän se olisi ollut. Yvedin ylpeys ei kuitenkaan antanut periksi, ja se pyrki jatkamaan keskustelua siitä pikkuseikasta huolimatta.
'' En kuullut vielä nimeäsi. Minut tunnetaan Yvedinä. '' naaras vastasi puhkuvalle urokselle, joka selkeästi näytti hieman voipuneelta. Ehkä se oli tehnyt pidemmänkin lenkin? Selvää kuitenkin ole se, ettei avonaisella paikalla niityllä varmastikaan selvinyt tuulen riepottelulta, mikä osakseen sai olon tuntumaan melko raskaalta sekin.

[Lankku]

Havlor

"Hyvä" Havlor totesi lyhyesti, ja antoi katseensa viipyä hetken naaraassa, ennen kuin palasi haistelemaan maata, pitäen kuitenkin Yvediksi esittäytynyttä yhä silmällä
"Olen myös" Havlor murahti "Siis, Puhdistaja tietysti. Ja nimi on Havlor" Hän esittäytyi katsomatta suoraan Yvediin päin, mutta pitäen itsensä valmiina, jos toinen syystä tai toisesta tekisi jotain outoa.
Havlor ei kokenut, että naaras olisi erityisesti hänen yläpuolellaan arvoasteikossa, joten hän päätti kohdella tätä vertaisenaan. Ehkä tuo toinen hieman häiritsikin häntä, olemalla niin rauhallinen ja tietoinen samalla kun uroksella itsellään oli ärtynyt olo.
Susiuros jatkoi jälkien nuuskimista vierestään, ja säpsähti hieman kun lehti tai vastaava heilahti tuulessa häntä kohti. Havlor yritti taas koota ylpeytensä, ja vilkaisi Yvedin suuntaan ilmeellä, joka vihjasi oliko naaraalle mitään muuta asiaa.

/Sori lyhyt >_<

[Aqua]

Yvedi

Ruskeanvalkoinen susinaaras katseli, kuinka uros teki omia rutiinista käyviä liikkeitään. Silloin tällöin naaraskin sai oman osansa silmälläpidossa, mutta suurilta osin touhu näytti siltä, kuin uros vain pelaisi aikaa päästä tilanteesta pois. Ja mikä tuntui kiusalliselta, naaraan rauhallisuus näytti oikeasti häiritsevän Havloria, mihin Yvedi pystyi vain huokaisemaan saatuaan sanotuksi sen itselleen päänsä sisällä.
'' No hauska vain tavata Havlor. '' naaras puhui vedoten omaan puoleensa. Uros näytti siltä kuin se olisi syönyt mädän kalan tai jotain - siis sillä näytti olevan kaikkea muuta kuin hauskaa, mikä heijastui tietenkin myös Yveen, joka sai tilanteesta hieman kiusallisia vilunväreitä. Susinaaraalla itsellään ei kuitenkaan ollut mitään kohtaamista vastaan, ei. Hän loi mielellään tuttavuuksia laumalaistensa kanssa, ja samankaltaisten (kuin hän itse) kykenisi hän luoda vaikka rakentavaa keskusteluakin. Havlor kuitenkin täytyi nyt pitää hieman etäämmällä, ihan kummankin omaksi parhaaksi.
'' Mitä oikeastaan täällä teet? '' naaras puhutteli hieman rauhoittuen. Se rapsutti hieman takajalallaan kylkeään, mutta sai sen tehtyä urokselta hieman huomaamattomasti. Raaputuksen jättämät jäljet tuntuivat ilkeiltä, kun pohjoistuuli antoi itsensä puhkua niitä vasten. Kirjaimellisesti ytimiä kylmäsi.

[Aqua]

// Vedän Yvedin pois lagituksen vuoksi.

[meea]

Ice juoksenteli metsässä. Se piti lumesta, siinä juoksemisesta ja kaikesta, mikä liittyi lumeen tai juoksemiseen. Se hyppäsi ison kiven yli, ja huomasi että hyppäsi suoraan susiuroksen eteen. Koska se oli koira, se ei pitänyt yhtään susien läsnäolosta, ja Ice näytti heti alistumisen merkkejä. Mutta puhdistaja se oli. Se arvasi, että uros olisi puhdistaja. "Hei" se sanoi varovaisesti ääni täristen.