Aurinko loistaa poissaolollaan // Aqua

[Tucci]

[[ Puhdistajien alueet, havumetsä]]

Havumetsän ja ikiroudan alueiden rajamaalla oli alkanut sataa lunta, mutta tiheiden oksistojen läpi ei vielä päässyt leijailemaan montaakaan hiutaletta. Taivaalla olevista tasaisenvaaleanharmaista pilvistä ei voinut kummemmin päätellä tulisiko kunnon lumimyräkkä vai kiltti pikkuruinen sade vain. Syvemmällä havumetsässähän sillä ei oikeastaan olisi ollut merkitystäkään valtavien oksastojen luoman suojan ansiosta.
Jäniksen perässä juoksevaa ruskeaa susiurosta ei säätila saatika oma sijaintinsa kiinnostanut, sen katse oli kohdistunut yksinomaan edellä vipeltävään saaliseläimeen, jonka sivullepyrähtely-yrityksiä Lauritz yritti parhaansa mukaan myötäillä ja käyttää hyödyksikin. Pari kertaa putkeen se onnistui ennakoimaan oikein jäniksen kaarrokset ja kuroi viimein välimatkan umpeen saaden kiinni luisevasta selästä.

Susi musersi jäniksen niskan ja tipautti elottoman saaliinsa maahan saadakseen rauhassa tasattua hengityksensä juoksemisen jälkeen. Aamupäivän ilma oli näillä main erittäin kirpakkaa ja läähättävän uroksen hengitys höyrysi ja viikset huurtuivat.

[Aqua]

Yvedi

Lumihiutaleiden haikea leijunta peitti maata vähitellen yhä paksumpaan lumimattoon. Ilma loi osakseen melko epävakaan vaikutelman, tulisiko myrskyä vai poutaa osakseen. Sää ei kuitenkaan jaksanut kiinostaa rajamaiden kulkijaa Yvediä. Tuo melko nuori ruskea naarassusi kuljeksi yksikseen metsässä välillä pysähdellen ihailemaan luonnonkauneutta. Talvi kuului ehdottomasti yksiin Yvedin suosikkivuodenaikoihin, jo senkin takia että moni ei siitä pitänyt, ja hänen piti jollain tapaa poiketa porukasta. Sirot käpälänjäljet piirtyivät lumivanaan, mitä susinaaras jätti jälkeensä, ja muutaman metriä siitä missä Yvedi seisoi olivat lähteneet muuan toisetkin jäljet. Yvedi nuuhki ilmaa, mutta joutui toteamaan ettei lumimyrskyssä haistanut helpostikaan muita paikallaolijoita. Se ei kuitenkaan halunnut jättää tulijaa edes tervehdykseltä, ei nytkun kerran paikalla joku oli. Neiti lähti tyynen viileästi kävelemään kohti toisen elukan jättämiä jälkiä.
Naarassusi ylitti pienen rinteen ja näkikin jo edessään susiuroksen käyvän jäniksen kimppuun. Ruokailun keskeyttäminen oli töykeää, mutta kiinostus tulijaa kohtaan sitä suurempi, niimpä naaras astui rinteen takaa esiin.
'' Päivää muukalainen. '' se tervehti kevyt virne huulillaan.

[Tucci]

Lauritz vetäisi kielensä takaisin suun sisään ja käänsi päänsä kuullessaan äänien suuntaan kuullessaan esiintulevan muukalaisen askeleet ja puheet. Tulija oli Lauritzin silmiin varsin hyvännäköinen susinaaras. Se ei muistanut nähneensä tuota aiemmin, tai sitten ei vain ollut kiinnittänyt huomiota. Olihan tulivuoren purkauksestakin ja saaren mullistuksista yhäkin melko vähän aikaa ja omakin porukka oli vielä melko epävakaassa vaiheessa ja muodostamassa tiiviimpää yhteisöä.
Lauritz ei kuitenkaan nähnyt vieraassa naaraassa mitään epäilyttävää tai paheksuttavaa joten tuo nyökähti virallisen oloisesti ja heilautti häntäänsä pienesti.
"Hei", uros tervehti, "me emme tunnekaan vielä, vaikka sinäkin taidat olla Puhdistajia?" Lauritz jatkoi aidon kiinnostuneen oloisena, yrittäen myös osoittaa ettei ollut yhtään pahastunut keskeytyksestä.

[Aqua]

Yvedi

Yvedi asteli rinteeltä rauhallisesti alas ja jättäytyen hieman uroksen ja haaskan toiselle puolelle. Uroksen ahnaissa kasvoissa paloi niissäkin jokin, mikä sai naarassuden vatsassa pistelemään - tiennyt sitten sitä oliko se hyvä, vaiko ei.
Hetkeäkään Yvedi ei epäröinyt, etteikö uros kuuluisi Puhdistajiin, eikä siksi tuntunut tarvitsevan edes kysyä moista, mutta Lauriz taas halusi tiedustella ruskehtavan suden alkuperälaumaa. '' Heipä hei vain. '' naaras sai pian kuitenkin jatkaa: '' Olemme ihan laumatovereita, kiitos siitä. '' se vastasi näpäkän tyynesti. Naarastakin huvitti tilanne, eikä sen takanystyröissä mikään hakannut estämästä sitä pieneen hullutteluun. Sudella ei ollut aavistustakaan toisen nimestä, joten se päätti ottaa senkin selville - kiertelyn kautta:
'' En kuullut vielä nimeäsi. '' se kohotti kulmiaan elehtien.

// Anteeksi että kestänyt, olin uuden vuoden ulkomailla

[meea]

Ice oli nähnyt kaiken ja katsoi nyt ihailevasti urosta, ja halveksivasti narttua, vuorotellen. Hän oli sen verran kaukana, etteivät muut olleet vielä huomanneet häntä. Heti kun Ice oli huomannut uroksen silmissä tuon ihailevan katseen, joka kohdistui toiseen narttuun, oli Ice kiehunut kiukusta. Hän kuitenkin työnsi halveksivat ajatukset pois mielestä, koska oli epäreilua ajatella niin. Eihän ollut nartun vika, että uros näytti pitävän tuosta nartusta. Hän ei aikonut vielä ilmoittaa olemassaolostaan. 'Onpahan nätti uros' se ajatteli.